Ylistysjohtaja, joka jätti kristillisen nykymusiikin (luku 2)

Toisessa luvussa Dan kertoo lyhyesti oman elämäntarinansa. Hänen vanhempansa olivat metodisteja ja hänet oli kastettu lapsena ja konfirmoitu. Kuitenkaan hän ei ollut Raamatun määritelmän mukaisesti pelastunut. Metodistiseurakunnassa hän esitti uskonnollissävytteistä maallista musiikkia aina, kun häneltä pyydettiin musiikkiesitystä. Jo uskosta osattomana hänestä tuntui, että Jumalaa ei tulisi liittää hänen musiikkiinsa.

Dan tuli uskoon Vaivanaikaa käsittelevän elokuvan kautta ja liittyi hänen vaimonsa seurakuntaan, joka suhtautui kielteisesti rock-musiikkiin, mitä Dan piti positiivisena johtuen rock -musiikin vaikutuksesta hänen syntiseen luontoonsa. Vielä uskoon tultuaankin Danilla oli ongelmia rock -musiikin kanssa, koska se muistutti häntä hänen vanhasta elämäntyylistään ja synneistään.

Hän alkoi kuitenkin rakastaa suuria uskon hymnejä ja niiden yksinkertaisia ja syvällisiä kertosäkeitä, joita he lauloivat kirkossa. Samalla hänen aikaisemmin pitämänsä musiikki näyttäytyi epämiellyttävänä.

Lainaus sivulta 25:

Uskon, että tämä kaipaus aidon ylistyksen puoleen on yksi ensisijaisista syistä sille, että meidänkaltaisemme ihmiset jättävät konservatiiviset seurakunnat ja lähtevät nykyaikaisiin. Jokaisella meillä on halu syvempään ja vahvempaan suhteeseen Herramme ja Pelastajamme kanssa, mikä tulee ilmi ”aitona” ylistyksenä (vastakohtana ”epäaidolle” ylistykselle, jonka tunsimme määrittelevän perinteistä seurakunnan jumalanpalvelusta). Meidät on saatu uskomaan, että tämä kaikki saavutetaan tai sitä vahvistetaan musiikin kautta. Ymmärrän nyt, että näin ei ole, ja että kehittääksemme läheisen suhteen Herran kanssa tulee meidän pysyä hänessä päivittäin. Jos tarvitsemme viikottaisen ylistyskokouksen tämän aikaansaamiseksi, niin mitä tämä kertoo meidän todellisesta sitoutumisestamme opetuslapseuteen? Olemmeko pelkästään näyttelijöitä?

Ylistysjohtaja, joka jätti kristillisen nykymusiikin (luku 1)

Kirjan ensimmäisessä luvussa Dan hyödyntää kokemaansa luonnonilmiötä kuvaamaan kristillisen nykymusiikin vaikutusta. ”Saving Butterflies from the Storm”, (suom. Perhosten pelastaminen myrskystä) kertoo Danin ja hänen vaimonsa Judyn kokemuksesta rannalla, joka oli täynnä hiekkaan hautautuneita perhosia. Perhoset olivat tempautuneet rannalle myrskyn mukana eivätkä ne pystyneet lentämään, koska siivet olivat täynnä hiekkaa. Kristillinen nykymusiikki on vaikuttanut tällaisen vastustamattoman myrskytuulen tavoin ja jättänyt lopuksi monet nääntymään puoliksi hiekkaan hautautuneina.

Kirjan keskeinen teesi on sivulla 18, jossa Dan kirjoittaa seuraavasti:

[…] uskon, että kristillisen nykymusiikin käyttäminen ylistyksessä ja jumalanpalveluksessa on ihmistekoinen ilmiö, joka tulisi paljastaa sellaiseksi, koska siitä puuttuu vahva raamatullinen pohja ja se sivuuttaa Jumalan ohjeet hyväksyttävälle jumalanpalvelukselle. Sen käyttäminen jumalanpalveluksessa on tuottanut vääriä asenteita ja kannustanut lihallisiin elämäntapoihin, jotka molemmat vahingoittavat kristittyjen yhteyttä ja hyödyllisyyttä. Uskon myös, että todellinen motiivi kristillisen nykymusiikin ottamiseen ylistykseen ja jumalanpalvelukseen ei ollut se, mitä meille usein kerrotaan eli seurakunnan ulkopuolisten ihmisten evankeliointi, vaan se liittyi vahvasti lempimusiikkimme tarpeen tyydyttämisen. Lopulta olemme saapuneet pisteeseen, jossa jopa määritelmällämme ylistyksestä on hyvin vähän tekemistä sen raamatullisen merkityksen kanssa.

Dan kertoo, että hänen tavoitteensa kirjalle on Isän Jumalan ja Herramme Jeesuksen kirkastaminen sekä kunnioittavaan dialogiin kannustaminen Kristuksen ruumiissa. Hän kertoo kirjassa oman tarinansa, mutta ei halua sitä pidettävän minään sääntökirjana hyvksyttävän ylistysmusiikin suhteen. Hän haluaa näyttää kristillisen nykymusiikin keskellä toimiville paremman tien.

Ylistysjohtaja, joka jätti kristillisen nykymusiikin (kirjaan liittyvä artikkelisarja alkaa)

Blogin kirjoittaja löysi erittäin mielenkiintoisen kirjan, jota tullaan käsittelemään tulevien viikkojen ja kuukausien aikana useissa eri blogiartikkeleissa. Erittäin paljon hyvää materiaalia ja henkilökohtaista kokemusta kristillisen nykymusiikin maailmasta.

left

Why I Left the Contemporary Christian Music Movement: Confessions of a Former Worship Leader Movement on Dan Lucarinin kirjoittama kirja, jossa hän kertoo oman tarinansa. Taitavana muusikkona hän uskoon tultuaan alkoi käyttää taitojaan tuomaan nykymusiikin tyylilajeja seurakuntiin. Kuitenkin hän lopulta jätti kristillisen nykymusiikin (CCM, Contemporary Christian Music) koska se oli vaikutuksiltaan haitallista ja perustui ennemmin maailmalliseen ajatteluun ja vaikutteisiin kuin Raamattuun.

Amazonissa kirjasta kerrotaan seuraavasti:

Monissa seurakunnissa musiikista on nykyään tullut yksi tärkeimmistä jumalanpalvelukseen ja ei-uskovien evankeliumilla saavuttamiseen liittyvistä tekijöistä. Kokemuslähtöisesti entisenä ylistysjohtajana Dan Lucarini kyseenalaistaa nykymusiikin käyttämisen Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ylistämisessä ja osoittaa, että miksi hän uskoo useiden seurakuntien olevan huijattuja käyttämään alati kasvavia maailmallisia keinoja “kadonneiden löytämiseen”. Hän on nähnyt omakohtaisesti, että miten musiikillinen painotus ja lopulta erityisesti rock -musiikkiin siirtyminen on aiheuttanut jakaantumista seurakunnassa ja siirtänyt painopisteen ylistyksessä pois Herrasta itseemme.

Tämän lämpimän ja vilpittömän puheenvuoron tarkoituksena on tuoda esiin nämä vaarat ja auttaa tämän kehityskulun kääntämistä haluavia seurakuntia palauttamaan Jumala hänen oikealle paikalleen jumalanpalveluksemme keskelle.

Millä argumenteilla helluntailiike tulee luisumaan liberalismiin

Hermeneuttiset periaatteet paljastaa Sebastian Tynkkynen. Ajassa 7:48.

 

Taustavaikuttajana näyttää olevan jollain tasolla Matthew Vines.

Matthew Vinesiä on käsitellyt mm. James White ja Carm.org.

Trolleja ja valemediaa -K̶a̶u̶p̶u̶n̶g̶i̶n̶ ̶a̶i̶n̶o̶a̶ kalvinisti

Kalvinisti kirjoittaa:

Leevi Launonen kirjoitti viime viikon Ristin Voittoon pääkirjoituksen, jossa hän käsittelee kristillistä valemediaa. Kirjoitus on otsikoitu Kristillinen valemedia hämmentää. Olisin halunnut tietää hieman tarkemmin, mikä motivoi häntä kirjoittamaan pääkirjoituksensa. Valitettavasti hän ei halunnut avata asiaa tarkemmin. Hän ei suostunut kertomaan, ketkä olisivat hyviä esimerkkejä niistä, joita hänen kannanottonsa koskee. Se on valitettavaa, koska olisin mielelläni peilannut itseäni niiden tietojen valossa ja samoin joitakin blogeja ja ministryjä, joita seuraan. Samalla olisi voinut tarkastella kriittisesti myös Launosen väitettä, että pitääkö se todella paikkansa niiden kohdalla, joista hän niin väittää. Nyt niin ei voi tehdä.

Mielipidevaikuttamista, jonka tarkoituksena on vahvistaa mielikuvaa RV:stä luotettavana totuusmediana? Älä lue niitä blogeja, koska se on sitä valeVALEvaletrollimediaa. Artikkelin väitteitä on mahdotonta tarkistaa. Internet on heikentänyt perinteisen median kykyä määritellä puheenaiheita ja miten niistä tulisi puhua. On melko varmaa, että helluntaikarismaattiselle liikkeelle kiusallisimmista aiheista ei tulla lukemaan Ristin Voitossa.

Kiusallisten aiheiden ohittaminen käsittelemällä niiden esittäjää eikä aihetta on tosin tuttu tapa savuverhon luomiseen. Vielä parempaa, kun se tehdään todennettamattomissa olemilla väitteillä.

Koko valemedian käsite on lainattu maalliselta puolelta. Valemedian ja totuusmedian erottaa niiden suhtautumisesta liberaalin hegemonian liturgiaan ja uskonkappaleisiin. Ja kaiken takana on Venäjä.  Jos taas haluaa oikeasti tietää, että mitä maailmalla tapahtuu, niin lähteiden monipuolisuus ja niiden ideologisen taustan ymmärtäminen on suureksi hyödyksi.

Houm Tampere

Facebookista poimittua.

Houm Tampere – tarina alkaa! Haluamme olla vahva paikallisseurakunta, joka vaikuttaa koko Suomessa, aina pohjoisesta etelään. Siksi seuraava askeleemme kohti maailmaa muuttavaa tulevaisuutta johtaa meitä Tampereelle!

Seuraa Houm Churchin Tampereen kampuksen matkaa Facebookissa tai instatilillä @houmtampere

#houmchurch #houmtampere

Trendiuskonto Hillsong Ilta-Sanomissa

Hillsong -ilmiöstä on julkaistu 3.3.2018 artikkeli Ilta-Sanomissa.

 

Bieber astui sinä aamuyönä uuden henkistymisen aikakauteen. Samalla Hillsong sai jättipotin: megatähden, joka levittää sanaa koko maailmalle.

Aamuyöstä on nyt kaksi vuotta ja Hillsongista on tullut suihkuseurapiirien ja niihin haluavien trendikäs uskonto.

Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. (Jaak. 4:4)

Vierasta tulta Ristin Voitossa -K̶a̶u̶p̶u̶n̶g̶i̶n̶ ̶a̶i̶n̶o̶a̶ kalvinisti

Kalvinisti kirjoittaa blogissaan.

Ristin Voiton toimittaja Heikki Salmela on kirjoittanut Matti Leisolan suomentamasta John MacArthurin Vierasta tulta -kirjasta noin aukeaman mittaisen jutun. On syytä olla tyytyväinen, sillä näin tieto kirjasta leviää ja siten lehtijuttu edesauttaa välillisesti tuottamaan Suomeen lisää vakaumuksellisia sessationisteja. Moni helluntailainen nimittäin varmastikin ihmettelee oman hengellisen elämänsä kuivuutta. Lukiessaan kirjan ja/tai katsoessaan suomeksi tekstitetyt konferenssiluennot, hän saattaa alkusuuttumuksen jälkeen – kuten minulla kävi – huomata, miten pikkuhiljaa palaset alkavat loksahdella paikoilleen ja karismaattisuus paljastua siksi mikä se todella on: valheeksi. Kaikki on kotiin päin.

Miksi lopetin seurakunnassa soittamisen -K̶a̶u̶p̶u̶n̶g̶i̶n̶ ̶a̶i̶n̶o̶a̶ kalvinisti

Kalvinisti kirjoittaa aiheesta.

Minä olen sanonut jo vuosia: mitäpä jos pantaisiin vaikka puoleksi vuodeksi kaikki musat kiinni? Tarvitsisimme perusteellisen prioriteettien uudelleenjärjestelyn. Meidän on saatava saarna takaisin palvonnan ydinpaikalle. Se toimisi myös tehokkaana seurakunnan tilan kartoittajana – kun jätetään viihdeosuus pois, nähdään ketä oikeasti kiinnostaa. Vastaukset tähän ovat olleet erittäin ennalta-arvattavia: niimmutku. Niimmutku pitäähän sitä musiikkiakin seurakunnassa olla.

K̶a̶u̶p̶u̶n̶g̶i̶n̶ ̶a̶i̶n̶o̶a̶ kalvinisti kommentoi Mika Yrjölän ajatuksia herätyksestä ja uudistuksesta

Kalvinistikin on ottanut kantaa helluntailiikkeen uudistumiseen.

Suomen Helluntaikirkon johtaja Mika Yrjölä tuntuu heijastelevan tätä samaa viime viikon pääkirjoituksessaan, joka on otsikoitu ”Tavoitteena herätys ja uudistus”. Otsikko puhuu minun mielestäni jo paljon. Ilmeisesti helluntaiherätys nukkuu ja on ”vanhistunut”. Se pitää uudistaa – mielellään vanhan kaltaiseksi, jolloin se ei tietenkään ole uusi, vaan vanha – eli siis vanhistaa. Mutta koska ei ole tarpeen vanhistaa jo vanhistunutta, sen täytyy tarkoittaa, että se pitää uudistaa siten, että se todella on jotakin uutta. Se kuulostaa pelottavalta. Mitenköhän tämä nyt oikein menee?

[…]

Entäpä jos panisimme musat tykkänään kiinni vaikka vuodeksi? Entäpä jos jokainen seurakunnan pastori tai muussa ominaisuudessa saarnapöntön takana paistatteleva henkilö valitsisi Raamatusta kirjan ja valmistelisi sen ensimmäisen luvun ensimmäisestä jakeesta noin 45 minuutin saarnan seuraavaan jumalanpalvelukseen? Entäpä jos sitä seuraavalla viikolla vuorossa olisi jae 2? Entäpä jos ei väen vängällä yritettäisi pitää pastorisvoimin hengissä sellaisia työmuotoja, joita Raamattu ei määrää seurakunnan velvollisuudeksi ja joihin ei ruinaamatta tai kiristämättä löydy auliita ja ahkeria vapaaehtoisia?