Quote

Pakkoko on uudistaa, jos se kerta niin tuskallista on -K̶a̶u̶p̶u̶n̶g̶i̶n̶ ̶a̶i̶n̶o̶a̶ kalvinisti

K̶a̶u̶p̶u̶n̶g̶i̶n̶ ̶a̶i̶n̶o̶a̶ kalvinisti kirjoittaa helluntaiherätyksen seurakuntauudistuksesta 21.10.2018 julkaistussa artikkelissa Pakkoko on uudistaa, jos se kerta niin tuskallista on.

Syyspäivät tulivat ja syyspäivät menivät. Sen kummemmin tapahtuman antiin tutustumatta olen tulkitsevinani syyspäiviin liittyvistä referaateista sekä Ristin Voiton ja RV-TV:n juttujen viime aikaisesta sisällöstä, että keskusteluja ja aihevalintoja ajaa tutuksi tullut teema: huoli. Jos meininki jatkuu näin, missä helluntaiherätys on aikavälillä äx?

 

Advertisements
Quote

Hyvä saarna: Jumalan valinta ja kristityn elämä

Kaupunginainoakalvinisti -blogista:


Hyvä saarna: Jumalan valinta ja kristityn elämä

Lauantaina 28.7. pidettiin Porin Ahlaisissa pienimuotoinen kotikokous, jossa kävi puhumassa Miska Wilhelmsson Tampereen kansainvälisestä baptistiseurakunnasta. Saarna oli erinomainen. Sen voi kuunnella tästä.


 

Millainen on terve seurakunta? -suomenkielinen kirjajulkistus

Blogissa on aikaisemmin käsitelty aihetta artikkelissa Yhdeksän terveen seurakunnan tunnusmerkkiä -käännösartikkeli. Kirja on Mark Deverin kirjoittama ja osa 9marks -kirjoja, jotka käsittelevät aihetta seurakunta eri näkökulmista. Kirja julkaistiin Agape International Baptist Church:n vuoden 2018 konferenssissa, jossa puhujana oli Phil Johnson. Sitä saa tilattua osoitteesta info[at]agapechurch.fi . Kirjaa saa myös Saksan , UK:n ja USA:n Amazonista.

millainentaka

 

Iso Kirja -opisto talousvaikeuksissa

Seurakuntalaisen artikkelista:

Huolet Juhannuskonferenssin tulevaisuudesta saivat alkusysäyksen keväällä IK-opiston taustayhdistyksen Iso Kirja ry:n hallituksen varapuheenjohtajan Matti Kankaanniemen kirjoitettua aiheesta Paimen Plus -lehdessä (2/2018).

”Mikäli Iso Kirja ei saa talouttaan nousuun ja joutuu turvautumaan radikaaleihin toimenpiteisiin, konferenssialueesta luopuminen on väistämätöntä. Velkojen hoitokyvyttömyyshän johtaa vaihtoarvoisen omaisuuden realisointiin ja käyttöön velkojen vähentämiseksi. On siis selvää, että myös Juhannuskonferenssi on kriisissä”, Kankaanniemi kirjoitti.

Ehkä juhannuskonferenssien puhujavieraat ja esiintyjät voivat myös selittää ilmiötä? Onko hillsongilmiökortin varaan laitettu liikkeen tulevaisuus kuitenkaan turvattu? Luoko viihde kestävän perustan? Joskus kauan sitten tuli helluntaikonferenssissa käytyä, mutta nykyään  tulee käytyä toisenlaisissa konferensseissa.

 

Ylistysjohtaja, joka jätti kristillisen nykymusiikin (luku 2)

Toisessa luvussa Dan kertoo lyhyesti oman elämäntarinansa. Hänen vanhempansa olivat metodisteja ja hänet oli kastettu lapsena ja konfirmoitu. Kuitenkaan hän ei ollut Raamatun määritelmän mukaisesti pelastunut. Metodistiseurakunnassa hän esitti uskonnollissävytteistä maallista musiikkia aina, kun häneltä pyydettiin musiikkiesitystä. Jo uskosta osattomana hänestä tuntui, että Jumalaa ei tulisi liittää hänen musiikkiinsa.

Dan tuli uskoon Vaivanaikaa käsittelevän elokuvan kautta ja liittyi hänen vaimonsa seurakuntaan, joka suhtautui kielteisesti rock-musiikkiin, mitä Dan piti positiivisena johtuen rock -musiikin vaikutuksesta hänen syntiseen luontoonsa. Vielä uskoon tultuaankin Danilla oli ongelmia rock -musiikin kanssa, koska se muistutti häntä hänen vanhasta elämäntyylistään ja synneistään.

Hän alkoi kuitenkin rakastaa suuria uskon hymnejä ja niiden yksinkertaisia ja syvällisiä kertosäkeitä, joita he lauloivat kirkossa. Samalla hänen aikaisemmin pitämänsä musiikki näyttäytyi epämiellyttävänä.

Lainaus sivulta 25:

Uskon, että tämä kaipaus aidon ylistyksen puoleen on yksi ensisijaisista syistä sille, että meidänkaltaisemme ihmiset jättävät konservatiiviset seurakunnat ja lähtevät nykyaikaisiin. Jokaisella meillä on halu syvempään ja vahvempaan suhteeseen Herramme ja Pelastajamme kanssa, mikä tulee ilmi ”aitona” ylistyksenä (vastakohtana ”epäaidolle” ylistykselle, jonka tunsimme määrittelevän perinteistä seurakunnan jumalanpalvelusta). Meidät on saatu uskomaan, että tämä kaikki saavutetaan tai sitä vahvistetaan musiikin kautta. Ymmärrän nyt, että näin ei ole, ja että kehittääksemme läheisen suhteen Herran kanssa tulee meidän pysyä hänessä päivittäin. Jos tarvitsemme viikottaisen ylistyskokouksen tämän aikaansaamiseksi, niin mitä tämä kertoo meidän todellisesta sitoutumisestamme opetuslapseuteen? Olemmeko pelkästään näyttelijöitä?