“Te kuuntelette ihan vääriä bändejä” – parempia resursseja raamatullisen seurakuntaopin muodostamiseen -kaupunginainoakalvinisti

Kaupunginainoakalvinisti tarjoaa hyvää kontrastiivista analyysia Startup Seurakunta -kirjan taustalla oleviin seurakuntaideologeihin liittyen.

”Te kuuntelette ihan vääriä bändejä.” Niin se tyyppi minulle ja siskolleni sanoi bussipysäkillä odottaessamme bussia, jonka piti viedä meidät takaisin konffa-alueelle. Se oli sitä aikaa, olisiko ollut 2002, kun olin kova gospeldiggari ja Juha Kyyrö järkkäsi Keuruulla Lemon-festareitaan. Siellä olimme olleet kuuntelemassa Sanctificaa ja intoutuneet keskustelemaan musiikista ventovieraan tyypin kanssa, jolla oli paljon kehittyneempi musamaku kuin meillä. Me emme tienneet, mitä hyvä musiikki on. Hän tiesi.

[…]

Ja miten tämä liittyy mihinkään? Janne Eerola ja Mitja Piipponen ovat kirjoittaneet kirjan. Tästä minulle vinkkasi kaverini ilmiötutkija. Kirja on nimeltään Startup Seurakunta. Se kuuluisi kirjoittaa yhdysmerkillä. Minä en ala nyt tässä arvostelemaan itse kirjaa, koska en ole lukenut sitä, mutta esitän huoleni kirjan taustalla vallitsevasta ideologiasta ja vaikuttimista. Eräs niistä pisti silmääni ja se on tämä kirjapino tässä näin:

Source: “Te kuuntelette ihan vääriä bändejä” – parempia resursseja raamatullisen seurakuntaopin muodostamiseen

Startup -seurakunta

Blogin kirjoittaja sai tietää helluntailiikkeessä vaikuttavan informanttinsa kautta uudesta suomalaisilta kirjoittajilta ilmestyneestä kirjasta, joka käsittelee seurakuntakasvun menetelmää ja metodiikkaa. Kirjasta on julkaistu kirja-arvostelu, joka tarjoaa hyvää materiaalia aiheen analysointiin. Tavoitteena on myös ostaa kirja ja käsitellä sen sisältöä tarkemmin.

Kirja on jaettu neljään osaan, jotka ovat relevanssi, toiminta, johtajuus ja muutos. Näin kirjaa lukematta on todennäköisesti turha odottaa, että ajatuksia perusteltaisiin ensisijaisesti Raamatulla. “Toiminta” -osioon liittyen kirja-arvostelussa käsitellään myös Hillsongia:

Osiossa myös mietitään sitä, voiko toimivia malleja kopioida muilta, esimerkiksi Hillsongilta, joka näyttää olevan monien startup-seurakunnan tietynlainen ihannoinin kohde? Vaikka kirjassa ei paljon anneta suoria vastauksia, niin tähän saadaan selkeä vastaus. Mitään ei kannata kopioida koipioimisen vuoksi, mutta toimivia juttuja on hyvä kokeilla. Turha keksiä pyörää uudestaan.

 

Tässä yhteydessä aiheeseen liittyen suositeltavia artikkeleita ovat

Odottamattomat seuraukset: Miten “relevantti” seurakunta ja nuorten eriyttäminen tappaa kristinuskoa

Yhdeksän terveen seurakunnan tunnusmerkkiä -käännösartikkeli

Miten seurakunnan kasvu -liike ajaa evankeliumin pois seurakunnista, Bob DeWaayn artikkeli UK Apologetics -sivustolta

Nykyiselle valtavirtaiselle seurakunta-ajattelulle tärkeimmät kysymykset liittyvät relevanssiin eli ajankohtaisuuteen ja ihmisten tavoittamiseen. Ei kysytä, että onko jokin asia raamatullista, vaan että toimiiko se. Toiminnallisuus taas määritellään suurina massoina ja positiivisina kokemuksina, jotain mitattavaa ja näkyvää. Kristillinen arviointiperuste se taas ei ole meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia (2Kor 4:18).

Oikea kristillisyys kyllä “toimii” siinä mielessä, että terve opetus vaikuttaa tervettä uskoa, mistä seuraa terve elämä. Kuitenkaan pragmatismi ei määrittele toiminnallisuutta tällä tavalla, vaan huomattavasti pinnallisemmin.

Ihmiskeskeisyys on valtavirtaisessa seurakunta-ajattelussa kyseenalaistamaton arvo sinänsä. ”Jos haluaa tehdä jotain täysillä Jumalalle, niin miksi se on väärin?” -kysyy henkilö, joka määrittää jumalanpalveluksensa itsestään ja omista oletetuista motiiveistaan lähtien. Valtavirtainen seurakunta-ajattelu lähtee ihmisestä ja sen kohteena on ihminen.

Mutta Naadab ja Abihu kuolivat Herran edessä tuodessaan vierasta tulta Herran eteen Siinain erämaassa; ja heillä ei ollut poikia. Niin Eleasar ja Iitamar toimittivat papinvirkaa isänsä Aaronin edessä. 4Moos 3:4

Tässäkin motiivi oli omasta mielestä oikea, mutta toimittiin vastoin Jumalan käskyä. Tarvitseeko Jumala meidän apuamme?

Juhani Aitomaa – Petoksen ajassa

Juhani Aitomaa on kirjoittanut aiheesta.

Ns. kristillinen maailma on sekin ollut jo pitkään ravistelun kohteena. Onhan se ollut sitä koko historiansa ajan mutta meidän ajassamme kaikki tuntuu tiivistyvän ja kehitys nopeutuvan. Kun ajattelen edeltävää n. 20-30 vuotta ja erityisesti suurilla puheilla ja mainostamisella aikaansaatua karismaattisen liikkeen edistymistä myös Suomessa – ja kun katson maamme kristillisyyden yleistä tilannetta tulee mieleen, että se on välinpitämättömyyden, ihmiskeskeisyyden ja petoksen verkossa.

[…]

Aikamme pitää toimivan uskon merkkinä äänekkyyttä, näyttävyyttä, suuria kokouksia, suuria puheita ja väittämiä, ihmisen oman minän korottamista. Ei se ole todellisen uskon mittari. Itse asiassa ajassamme vallitsee valtava sekaannus. Petos verhoutuu kaikkeen näyttävyyteen ja pyrkii siten eksyttämään luonnollista ihmistä. Jumalan pyhyys ja Hänen ihmiselle käsittämättömän voimansa sekä suuruutensa sekoitetaan inhimilliseen ja sielulliseen kokemukseen. Sen sijaan, että aikamme kristitty painaisi päänsä ja Jobin tavoin tunnustaisi, 42:5-6: ”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa” – hän kerskaa ja ylpeilee.

Äärirajoille – radioliekin artikkeli

Radioliekki.fi kommentoi Missiomaailman Nouse Suomi -tapahtumaa. Onko vastuu kuulijalla? 

—————————————————————–

Paimenten vastuu

Jo edelliseen Nouse Suomi -tapahtumaan osallistuva pääsi vuosi sitten todistamaan hämäräperäisiä tapahtumia. Lavalla pääpuhuja Heidi Baker kohotti juhlavasti Patrick Tiaisen kristikunnan esikuvaksi johtamaan herätystä maassamme. Tuolloinkin olivat värivaloista ja savukoneiden usvasta lumoutuneet ihmiset valmiita uskomaan epäilemättä sen, mitä heille mahtipontisesti julistettiin.

Nyt on Tiaisen avioliiton ulkopuolinen suhde ja osa siitä valheellisuudesta, jota hänen palvelutyöhönsä liittyi, paljastunut. Vieläkään kukaan ei kuitenkaan pysähdy julkisesti miettimään, kuinka paljon puuttui arvostelukykyä niiltä paimenilta, jotka olivat nostamassa häntä hengellisen kurkiauran kärkeen. Myös viime vuoden Nouse Suomi -tapahtumassa aina lavalla asti nähtiin monia tunnettuja henkilöitä pastoreista kansanedustajaan. Heidän kannanottojaan äärikarismaattisuuden ongelmiin maassamme ei ole näkynyt, pikemminkin päinvastoin: tänäkin vuonna tapahtuman tervetulotoivotuksen lausui kansanedustaja Antero Laukkanen.

—————————————————————————-

Nämä arvostelukykyyn ja vastuuseen liittyvät kysymykset ovat siitä kiusallisia, että ne rikkovat konsensuspolitiikan. Kun halutaan olla hyvissä väleissä kaikkiin suuntiin eikä “tuomita” (l. käyttää arvostelukykyä) mitään, niin tällöin radikaalit määrittävät koko liikkeen suunnan, mikä on tänään nähtävillä. Liikkeen sisällä olevilla on myös paljon henkilökohtaista menetettävää, mikä ei edistä kritiikin esittämistä ja aiheuttaa myös suuren psykologisen esteen. Monilla voi koko elämä omaa harhaista hengellisyyden kuvittelua myöten olla kiinni liikkeessä ja sen uskonkäsityksissä.

Arvostelukyvyn perustana on oikean tunteminen, että se voidaan erottaa väärästä. Tässä uskollinen Raamatun opetus ja terve seurakuntayhteys ovat tärkeässä asemassa. Jos altistuu toistuvasti ristiriitaiselle tai väärälle opetukselle & käytännölle, niin tällöin kyky erottaa oikea melkein oikeasta kärsii. Käsitys normaalista muodostuu oman kokemuksen ympärille. Näin sekaannus luo lisää sekaannusta.

Itselleni nämä Bakerit ja Tiaiset ovat suuri ihmetyksen aihe, koska ne ovat niin selviä ja nähtyjä jo ajat sitten. Miten joku voi eksyä näin räikeään harhaan? Täytyy olla, että aitoa ei tunneta. 

Surettaa vain heidän puolestaan, jotka pitävät näitä oppeja ja tapahtumia järjestäviä ihmisiä luotettavina ja näin omaksuvat tuhoisia uskonkäsityksiä. Epäterveestä opista seuraa epäterve usko, minkä seurauksena taas on epäterve elämä. Missä on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen? Pervertoitunut jumalanpalvelus ei tuo kunniaa Jumalalle eikä auta ketään.