Danetten todistus uusapostolisen srkn jättämisestä

Kaksi pientä otetta alkuperäisestä todistuksesta käännettynä. Todistuksen kirjoittaja löysi uusapostolisen seurakunnan jälkeen luterilaisen seurakuntayhteyden.

Suomessa saamme kiittää uusapostolisuuden noususta niitä tahoja, jotka kääntävät uusapostolisia kirjoja, kutsuvat tällaisia puhujia ja kaikista tärkeimpänä tekijänä ovat kaikki ne  paimenet, jotka eivät varoita laumaa susista. Koko ilmiö olisi hyvin marginaalinen, jos seurakuntien päättävissä asemissa olevilla olisi ymmärrys vastuustaan ja edes vähän tervettä arvostelukykyä.

Suomessa on siitä erikoinen tilanne, että kaikki menestysteologiat, valtateologiat ja uusapostolisuudet on läpianalysoitu jo ehkä kymmeniä vuosia sitten englanninkielisessä maailmassa. Silti täällä pitää käydä kaikki ne samat virheet läpi, jotka on jo nähty kauan sitten muualla maailmassa. Näistä ei ole mitenkään vaikeaa löytää tietoa, jos haluaa.

Torontolaisuus ja sen hedelmät eivät mitenkään riittäneet, vaan tänne tarvitaan vielä viimeisimmätkin karismaattisen kaaoksen aallot, että voidaan lukea 10-20 vuoden päästä suomenkielisiä todistuksia uusapostolisen seurakunnan jättämisestä ja sitä seuranneista mielenterveysongelmista.

Miksi paimenet eivät ole hereillä?

 


Tämän kirjoittaminen on kestänyt minulta kauan. Ei ole helppoa palata menneisyyteen ja tutkiskella kokemuksiani objektiivisesti, mutta ehkä kertomukseni tulee auttamaan jotakuta. Erityisesti äitejä ja isiä, jotka pysyvät uusapostolisissa seurakunnissa, koska he haluavat säilyttää ne ihmissuhteet, jotka he ovat muodostaneet toisten perheiden kanssa tai ehkä siksi, että seurakunnalla on ”hyvä” lapsityö.

Sanoisin tähän yksinkertaisesti, että et tee lapsillesi palvelusta pitämällä heidät tällaisessa seurakunnassa. Itse asiassa en pysty kuvittelemaan mitään pahempaa. Olen vakuuttunut, että lasten altistaminen uusapostolisuudelle (NAR, New Apostolic Reformation) on sama kuin olisi viettelyksenä pienille (Matt. 18:6 käänt. huom), jotka uskovat Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Viettelijöille olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin heidän kaulaansa ja heidät hukutettaisiin meren syvyyksiin.

[…]

Vaikeinta uusapostolisen seurakunnan jättämisessä on rikkinäisyys ja orjuus, MISTÄ ET OLE TIETOINEN, koska kaikkialla ympärilläsi joku saarnaa ”Jeesusta”. Eikä kukaan halua jättää Jeesusta.

Mutta asiaa voi ajatella myös seuraavanlaisesti. Monien espanjalaisten nimi on Jesus. Kuitenkaan sinulle ei olisi ongelma jättää espanjalaista tyyppiä nimeltä Jesus, jos hän olisi urpo, kiusaaja ja valehtelija. Tämä on uusapostolinen Jeesus. Kävele vain yksinkertaisesti pois.

On olemassa myös toinen Jeesus. Se Jeesus, josta on kirjoitettu Pyhässä Raamatussa. Ristiinnaulittu ja ylösnoussut lunastaaksensa meidät synneistämme. Opi tuntemaan TÄMÄ Jeesus, ja kuten pastorini sanoo, sinulla on silloin kaikki lahjat, jotka vain hän voi antaa: armo, rauha, ilo ja lupaus Hänen läsnäolostaan.


 

Advertisements

Uusapostolisista seurakunnista lähteneiden todistuksia

Todistuksia on kerätty Berean Researchin sivustolle viisi sivullista. Toistuvina teemoina ovat yliluonnolliset kokemukset ja ajatus omasta korkeammasta hengellisyyden asteesta. Myöhemmin seuraa pettymys ja mahdollisesti vielä psyykkiset ongelmat.

Seuraavassa lyhyt lainaus “Sadien” todistuksesta käännettynä. Ennen lainausta Sadie kertoo profetoineensa 14,12 ja 10 -vuotiaiden tapahtuman johtajan lasten tulevat ammatit ja nähneensä näyssä ystävänsä isoisien pelanneen lautapeliä, jota he olivat pelanneet vielä silloin, kun he elivät.


 

Tämä kaikki oli ihmeellistä minulle. Tuntui siltä, että olin hyvin lähellä Herraa, ja että hän oli lahjoittanut minulle jotain, mitä hyvin harvoilla saattoi koskaan olla. Tunsin oloni rakastetuksi.

Vuotta myöhemmin minulle alkoi tapahtua jotain. Aloin näkemään paljon painajaisia. Joka ikinen yö. Kauheita kuvia päässäni. Kuulin ääniä. Selkeitä demonisia kuvia. Äitini rukoili puolestani joka yö ja pysyi luonani kunnes nukahdin. Silti päädyin huutamaan keskellä yötä ja minun täytyi mennä vanhempieni sänkyyn nukkumaan.

Ainut minua rauhoittanut asia oli Evien kasetti. Hänen laulunsa olivat lapsellisia, ja niissä oli yksinkertainen sanoma. Tämä johti minut masennukseen. Tunsin olevani eksyksissä enkä ollut enää kovin ulospäinsuuntautunut, mitä olin ollut aikaisemmin. Olin todella sekaisin koko tämän ajan, ja melkein 15 -vuoden iässä yritin itsemurhaa. Näytti siltä, että minulla ei ollut enää toivoa. Valo, näyt, kaikki se minkä ajattelin olevan lahja Jumalalta ei todellisuudessa ollutkaan.

Olen oppinut myöhemmin, että Oral Roberts ja nyt Bill Johnson/Bethel -seurakunta ovat vaikuttaneet voimakkaasti tähän rouvaan ja hänen tyttäriinsä. Minulla on kestänyt vuosia ymmärtää, että olin paikassa, jossa jouduin hengellisesti hyväksikäytetyksi ymmärtämättömien ihmisten taholta. En usko, että heidän tarkoituksenaan oli vahingoittaa minua millään tavalla, mutta Saatanalla oli. Tämän takia vapisen, kun näen sen, mitä Bethel -seurakunta ja kumppanit tekevät nuorten parissa. He yrittävät opettaa heille “ihmeitä ja merkkejä”. Heitä eksytetään juuri siten, kuin minutkin sekä vanhempani eksytettiin.


 

KYSELYTUTKIMUS TORONTON HERÄTYKSESTÄ HELLUNTAISEURAKUNTIEN JOHTAJIEN PARISSA -helluntaiseurakunnat.fi

Artikkelissa oli erikoinen kohta:


Ylistys jakaa näkemykset

Kaksi kolmasosaa vastanneista oli jonkin verran tai täysin samaa mieltä väittämästä “Toronton herätyksen myönteinen hedelmä Suomessa on ylistysmusiikin määrän lisääntyminen helluntaiseurakunnissa”.

– On luonnollista, että varsinkin nuoret laulavat lauluja, jotka ovat syntyneet tänä aikana. Seurakunnassa tulee olla kuitenkin ylistyslaulujen lisäksi sanomallisia lauluja, eräs vastaaja sanoi. (muotoilu oma)

Ylistysmusiikki ei sytyttänyt kolmasosaa vastanneista.

– Ylistysmusiikin osalta tapahtui kuilun lisääntymistä uuden ja vanhan sukupolven välillä, toinen vastaaja arvioi.


 

Voiko ylistystä olla ilman sanomaa?

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. Kol 3:16-17

Hyväksikäytön kulttuuri -kaupunginainoakalvinisti

Nyt se sitten tapahtui. Patrick Tiainen on ottanut loparit pastoroimastaan Kokkolan Uskon Sana -seurakunnasta. Huhuja liikkui jo pari päivää ennen lopullista tiedotetta. Ilmeni, että Tiaisella on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde mieshenkilön kanssa, henkistä epävakautta, epärehellisyyttä, sekä ”epätoivoisia tunteita ja tekoja”, minkä jotkut kommentoijat ovat tulkinneet itsemurhayritykseksi.

Kaikki tämä on murheellista. Murheellisempaa on se, että Tiainen ei ota vastuuta teoistaan, vaan syyttää kaikesta saamaansa kritiikkiä. Häneen kohdistunut ”kohtuuton” kritiikki olevinaan ajoi hänet tähän. Tiedotteensa viimeisessä kappaleessa hän tosin toteaa ”ottavansa täyden vastuun”, mutta haluan tehdä asiasta pari huomiota:

Source: Hyväksikäytön kulttuuri

Patrick Tiainen on merkki. Merkki siitä, että Suomen valtavirtaisessa kristillisyydessä terve arvostelukyky on kadonnut lähes kokonaan. Hyvin kiistelty mies, joka oli toisille Niilo Ylivainion toinen tulemus, ja toisille taas pahasti harhautunut eksyttäjä. Patrickin kannattajille arvostelukykyiset ihmiset ovat osasyyllisiä lankeemukseen, kun taas kriitikot näkevät lankeemuksen olevan suoraa seurausta epäterveestä uskosta, mistä seuraa epäterve elämä.

Erikoisena yksityiskohtana Patrick Tiaisella ja Markku Koivistolla on paljon yhteistä. Samat yhteistyötahot ja samanlainen lankeemus.

Mitä tästä opittiin? Todennäköisesti ei mitään.