Artikkelissa käsitellään Hillsongin musiikkia ja sanoituksia.
Samankaltaiset aiheet kuten Jumalan viha, parannus, tuomio, turmeltuneisuus ja henkilökohtainen pyhitys puuttuvat käytännöllisesti katsoen täysin Hillsongin valikoimasta. Kuitenkin nämä raamatulliset todellisuudet muodostavat tarvittavan taustan sille, mistä Hillsong puhuu; armo, anteeksianto ja pelastus. Jos armo tarkoittaa ansaitsematonta suosiota, niin meidän tulee tietää miksi emme voi sitä ansaita. Jumalan anteeksiantava armo on merkityksetöntä, jos emme ymmärrä ansaitsemaamme vihaa. Anteeksiantamus on käsittämätöntä, jos emme ymmärrä henkilökohtaista syyllisyyttämme Jumalan edessä. Pelastus kumisee tyhjyyttään, jos meille ei koskaan kerrota, että mistä meidät on pelastettu.
Artikkelissa lainataan myös John MacArthurin kommenttia ylistysmusiikista Strage Fire -konferenssissa.
Selitän ylistyksen yksinkertaisesti. Mitä syvempi ymmärrys Jumalan totuudesta, Jumalasta itsestään, sitä korkeammalle ylistys nousee. Ylistys on suorassa yhteydessä ymmärrykseen. Mitä rikkaampi teologia, mitä täydempi ymmärrys raamatullisesta totuudesta, niin sitä korkeampaa ylistyksestä tulee. En tarvitse musiikkia ylistääkseni. Matala ja pinnallinen ymmärrys Jumalasta johtaa matalaan ja pinnalliseen sisällöttömään hysteriaan. Se voidaan pumpata esiin ja luoda näin tällainen kiihkomielisyys. Sillä ei ole mitään tekemistä ylistyksen kanssa. Se ei ole ylistystä eikä se ole yhteydessä ylistykseen. Se on pelkkää hysteriaa älyttömässä ilmaisumuodossa.
