Ashamed of the Gospel, luku 3 ”Give me that Show Time Religion”

Jatkoa artikkeleille

Luvun otsikko kääntyy melko huonosti suomeksi, mutta se on eräänlainen viittaus käsitteeseen ”old time religion” eli vanhan ajan usko, “Anna show-uskoa”. Luku alkaa lainauksella Spurgeonilta.

Monet haluaisivat yhdistää seurakunnan ja esiintymislavan, pelikortit ja rukouksen sekä tanssimisen ja sakramentit. Jos me olemme voimattomia tämän virtauksen pysäyttämisessä, niin voimme ainakin varoittaa ihmisiä sen olemassaolosta ja vedota heitä pysymään poissa siitä. Kun vanha usko on mennyt ja into evankeliumia kohtaan sammunut, niin ei ole mikään ihme, että ihmiset etsivät jotain muuta ilahtuakseen. Koska heiltä puuttuu leipää, niin he syövät tuhkaa. He hylkäävät Herran tien ja juoksevat innokkaasti hulluuden polulla.

MacArthur kuvaa 1800 -luvun loppua siirtymisenä selityksen aikakaudesta ”Age of Exposition” showbisneksen aikakauteen ”Age of Show Business”. Showbisneksen aikakauden tunnusmerkkinä on viihteen nouseminen perhe- ja kulttuurielämän keskipisteeksi. Viihtyminen on tärkeintä ja totuus merkityksetöntä. Spurgeon oli näkemässä tätä kehitystä ja vastusti sitä. Neil Postman määrittelee selityksen aikakauden tunnusmerkeiksi pohdiskelevan ajatustenvaihdon kirjallisesti ja suullisesti (saarnat, väittelyt ja luennot).

MacArthur lainaa A. W. Tozerilta vuodelta 1955 viihteen ongelmallisuutta seurakunnassa käsittelevän tekstikappaleen sekä käsittelee monien kuvitteellisten ja tosielämän esimerkkien kautta sanoman esitystavan merkitystä. Raamatullinen sanoma voidaan esittää tavoilla, jotka lisäävät siihen halventavia ja omituisia merkityksiä.

MacArthur jatkaa viittaamalla seuraaviin Raamatun jakeisiin. Sen sijaan, että seurakunta haastaisi maailman Kristuksen totuudella, markkinavetoiset megaseurakunnat edistävät pahimpia sekulaarin kulttuurin trendejä.

11. Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.

14. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;

17. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

MacArthur jatkaa kontrastiivista analyysiään viihteellistetystä show-uskonnosta ja raamatullisesta esimerkistä. Jos maailma näkee seurakunnan viihdekeskuksena, niin sanoma on väärä. Viihde seurakunnassa vain pahentaa älyttömän emotionalismin, apatian ja materialismin ongelmia. Herran antamalle esimerkille ei voisi kuvitella ristiriitaisempaa palvelutehtävän filosofiaa.

MacArthur kirjoittaa omasta seurakunnastaan, jossa käy yli kymmenen tuhatta kävijää joka viikko. Uusia jäseniä tulee sata tai enemmän joka kuukausi. Hän ei kritisoi lukumäärällisesti suuria seurakuntia, mutta vastustaa pragmatismia, joka laittaa lukumäärällisen kasvun hengellisen kasvun edelle.

Loput kymmenen sivua MacArthur paljastaa pragmatismin eli tuloksia ja mitattavaa ”toiminnallisuutta” tärkeimpinä arvoina pitävän filosofian täydellisen konkurssin. Tämän hän tekee analysoimalla pragmaattisten ajattelijoiden kirjoituksia ja vertaamalla niitä kontrastiivisesti Raamatun esimerkkeihin.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s