Rovasti Olavi Peltola kirjoittaa helluntaikarismaattisesta liikkeestä

Rovasti Olavi Peltolan sivulta poimittua. Hyvin laaja-alainen tutkielma, joka kuvaa aikamme ilmiöitä. Seuraavassa muutama kiinnostava lainaus.

——————————————–

Oma näkemykseni kypsyi jo vuosikymmeniä sitten. Kiteytin sen aikoinani päiväkirjaani (13.8. 1979): ”Kaiken ytimessä on mielestäni jo 1960-luvun puolivälin tienoissa saamani oivallus: silloin näin, että helluntailaishenkinen kristinuskon tulkinta ei olekaan paluuta alkuseurakunnan karismaattisuuteen, vaan ovien avaamista ikivanhalle magialle ja animismille. Siis helluntailiikkeen kautta vanha pakanuus salakuljetetaan jälleen herätyskristillisyyteen. Demonit palaavat takaisin kristikuntaan. Tässä Kurt Koch on ollut profeetta ja paljastanut jotain. Kuten koko kristikunta oli harhassa satoja vuosia ennen Lutheria niin nytkin on kristikunta ajautumassa jälleen harhan valtaan! Minä en halua hurmahenkisellä tavalla olla Jeesus-keskeinen.”

 

[…]

Luther aikoinaan kirjoitti: ”Mutta maailma ei kuuntele, vaan hylkää Kristuksen ja hänen sanansa ja seuraa ja pitää suurena valaistuksia ja ilmestyksiä, jotka näyttävät olevan mahtavia ja jumalallisia, mutta jotka itse asiassa ovat saatanallisia. Olen kuullut, että turkkilaisilla on pappeja ja uskonnollisia ihmisiä, jotka päivittäin joutuvat hurmokseen. He joutuvat hengen valtaan ja makaavat jonkin aikaa maassa tiedottomina. Heti kun he ovat palanneet tajuihinsa, he puhuvat suuria ja ihmeellisiä asioita. Nämä asiat saavat kansan valtaansa, vieläpä mahtavat ihmiset luulevat niitä nähdessään, että kyseessä on erikoinen pyhyys. Isä Jumala on kuitenkin käskenyt olla kuulematta tällaisia ylöstemmattuja ja kuulemaan Poikaa. Hänessä ovat kaik­ki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä” (Luther, Laki ja evankeliumi, 68-69).

[…]

8. YLISTYS JA MUSIIKKI

Ylistysvirtaus levisi Suomeen Englannista vuosien 1980-luvun alkupuolella. Tämä myös “palvonnan“ nimellä kulkenut kokoustoiminnan muoto oli vuorovaikutustyyppistä, mukaansa tempaavaa yleisön aktivoimista, jossa tunnelmamusiikilla oli päärooli.

[…]

Musiikin tarkoitus on vain herättää tunnelma kuulijoissa ja irroittaa arkielämästä, antaa hänen vajota itseensä ja mietiskelyyn ja tietyn­laiseen tunnetilaan. Tällä tavalla ihminen avaa itsensä yliluonnollisille ilmestyksil­le. Kaiken tarkoitus on vetää kuulijat pois ajattelun alueelta yliluon­nol­liseen ja saada hänet vajoamaan lopulta itseensä, jonka hän tulkitsee vajoamiseksi Jumalaan.

Minulle taas Kristuksen seuraaminen on jatkuvaa tuskaa ja kamppailua. Usein on pimeitä aikoja ja syynä siihen on pysyvä kelvottomuuteni. Paratiisillisen tilan olemme kadottaneet. Se ilo ja valoisuus, jota saan myös kokea, on nimenomaan Jeesuksen sovituskuoleman ihmettelyä. Minunko tähteni hän tuossa kärsii? Onko hän todella minun sijaiseni? Hänkö on puolestani joka päivä täyttänyt Jumalan pyhän tahdon? Uskallan ja saan vastata siihen myöntävästi ja siinä minulle on jatkuvaa ihmettelemistä. Kuulun monen mielestä väärään “lohdutetun syntikurjuuden” luterilaisuuteen! En ole elämässäni päässyt sen pitemmälle kuin syntikurjuuteen ja suhteeni Herraan Jeesukseen määräytyy täysin tältä pohjalta.

————————————-

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s