John MacArthur – Ashamed of the Gospel, 1. luvun yhteenveto

John MacArthur aloittaa kirjan ensimmäisen luvun käsittelemällä ”Down-Grade” -kiistaa, joka sijoittuu ajallisesti 1800 -luvun lopulle. Kiista saa nimensä Spurgeonin käsityksestä raamatullisesta totuudesta vuorenhuippuna, jonka ympärillä on liukas mäki alas. Vain yksi askel, niin suunta on alaspäin. Kun alas on lähdetty, niin suunnan kääntäminen on mahdollista vain hengellisen herätyksen kautta.

Spurgeon hyökkäsi aikanaan vääriä oppeja ja maailmallisuutta vastaan. Kumpikin näistä käy käsi kädessä, mutta maailmallisuus tulee ensin. Modernistit eivät hyökänneet suoraan raamatullisia totuuksia vastaan, vaan halusivat ainoastaan tehdä kristinuskosta hyväksyttävämpää kyyniselle maailmalle. Tästä on helppo tehdä suora rinnastus tämän päivän pragmatismiin, jonka seuraukset tulevat olemaan samanlaiset kuin modernismin sata vuotta sitten.

Markkinavetoisuus tulee olemaan uusi filosofia, jossa seurakunta kilpailee maailman kanssa. Julistus erityisesti synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta on liian haastavaa. Näin markkinointi asettuu totuuden yläpuolelle. Ristin häväistys sekä Jumalan viha eivät sovi tähän malliin. Uusi filosofia ei muuta pelkästään menetelmiä, vaan myös sanomaa.

MacArthur jatkaa antamalla kaksi sivua esimerkkejä siitä, miten hengellistä palvelutehtävää tulisi toteuttaa raamatullisesti. Kaikki esimerkit ovat Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle. MacArthur antaa yhteenvedon raamatunpaikkojen opetuksesta seuraavasti:

1) ole uskollinen raamatullisen totuuden julistamisessa

2) ole rohkea väärän paljastamisessa ja vääräksi osoittamisessa

3) ole esimerkillinen jumalisuudessa laumalle

4) ole tarkka ja tee lujasti töitä palvelutehtävässäsi

5) ole halukas kärsimään vaikeuksia ja vainoa Herran palvelemisessa

Kaikki nämä ohjeet koskevat myös seurakuntalaisia eivätkä pelkästään pastoreita. MacArthur jatkaa viittaamalla tusinaan lukemaansa kirjaan palvelutehtäviin ja seurakunnan kasvuun liittyen. Monessa niistä esiteltiin filosofiaa ja ajattelua taustalla, mutta niiden pääasiallisina lähteinä olivat kuitenkin maailmalliset metodit ja menetelmät. Yhdessäkään ajattelun lähtökohtana ei kuitenkaan ollut se, mitä Raamattu opettaa.

MacArthur jatkaa käsittelemällä 2. kirjettä Timoteukselle, jonka kautta hän näyttää Raamatusta kristillisen palvelutehtävän suorittamisen perustan. Tähän hän käyttää n. 10 sivua.

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti. (2Tim 4:1-5)

Huomaa, että Paavali ei sanonut Timoteukselle mitään siitä, että miten ihmiset tulisivat vastaamaan. Hän ei luennoinut Timoteukselle seurakuntansa suuruudesta, kuinka paljon rahaa liikkui tai kuinka vaikutusvaltainen se oli. Hän ei ehdottanut, että maailman tulisi kunnioittaa tai hyväksyä Timoteus. Paavali ei sanonut mitään ulkoisesta menestyksestä. Paavalin painotus oli sitoutumisella eikä menestyksellä. (s. 28)

Advertisements

4 thoughts on “John MacArthur – Ashamed of the Gospel, 1. luvun yhteenveto

  1. Tässä on sellainen ongelma, että kun katsotaan historiaa, niin veikkaan pietismin ja evankelisuuden aina väistämättä kehittyvän viihteelliseksi menoksi. Tämä johtuu siitä, että evankeliumi ei varsinaisesti ole se, että eletään “pyhää elämää”. Joten jos jossain saarnataan vain “pyhää elämää”, niin siihen tulee aina rinnalle viihteellinen meno. Ja tämä tapahtuu 1) pelkkien lukumäärien kautta, mutta myös 2) siksi, että ihmiset etsivät “rakastavaa” Jumalaa ja siksi, että 3) ihmiset etsivät “toimivaa” uskoa.

    Ainoa lääke, näillä näkymin, evankeliumin viihteellistymistä ja trivialisoitumista vastaan on torjua ajatus siitä, että Jumalan pitäisi olla rakastava muuten kuin faktan, idean tai toteamuksen tasolla. Ja torjua ajatus siitä, että usko voisi “toimia” muuten kuin sinnikään pyhästi elämisen seurauksena.

    Pitäisi keksiä muunlainen rakastava Jumala kuin a) viihteellinen ja elämyksellinen tai b) pelkästään faktan tasolla rakastava. Ja pitäisi olla muulla tavalla toimiva usko kuin a) elämyksien ja villityksien tasolla tai b) pelkän “pyhän elämän” elämisen hedelmän kautta toimiva.

    Reformoidun ja karismaattisen teologian sota on monella tavalla modernin ja postmodernin välinen sota. Moderni on kaikin tavoin ja alusta loppuun järjellistä. Postmoderni on alusta loppuun subjektiivista.

    Oikea evankeliumi on Joh. 3:14 (ei pelkkä Joh. 3:16) ja tarkemmin Room. 6:5 eli osallisuus yhtäläisestä kuolemasta on osallisuus yhtäläisestä ylösnousemuksesta. Teologia tai oppi tai suuntaus on silloin ongelmissa jos se ei sisällytä tätä kuolemaa opetukseensa, vaan lähtee siitä, että ihmiset kutsutaan osalliseksi pelkästä ylösnousemuksesta. Ja kuolema sivuutetaan jonain, millä ei tarvitse eikä kannata päätä vaivata. Ongelmissa ollaan myös silloin, jos ihmisiä kutsutaan osalliseksi pelkästä ylösnousemuksesta, mutta sitten vaaditaan itse tekemään oma kuolemansa sillä, että noudatetaan sääntöjä ja pohditaan Jumalan vihaa syntiä kohtaan.

    Helluntailaisuus ja luterilainen kansankirkko ovat siinä samassa, että niillä “kuolema” on yhtä kuin kasteella käyminen tai kääntyminen ja sen jälkeen siitä ei tiedetä mitään. Reformoitu opetus, siis myös MacArthur, tekee “kuolemasta” sitä, että ihminen elää “pyhää elämää”. Jotkut reformoidut liikkeet tekevät siitä kiduttavan lakihenkistä, kun taas toiset suhtautuvat reippaan optimistisesti ihmisen mahdollisuuteen kuolettaa itse itsensä. Tai “pitää itsensä kuolleena”.

    Oikeassa evankeliumissa kuolema on lahja, jonka tahtomisessa ja vastaanottamisessa voi kasvaa enemmän ja enemmän. Ja tämä lahjan vastaanottaminen on 2Kor. 3:18 tarkoittama pyhitys. Se ei ole pelkkää Jeesuksen esimerkin katselua. Eikä se ole minkään energisoivan voiman saamista. Vaan tämän kuoleman ja ylösnousemuksen katselua ja omistamista.

    Like

    1. Kimmo, pidin kommenteistasi jossain toisessa kirjoituksessa, mutta tätä en nyt ihan ymmärrä. Oletko nyt ihan varma, että esität reformoidun tradition oikeassa valossa? En nimittäin itse reformoituna tunnista itseäni, enkä niitä joilta oppini ammennan, edes John MacArthuria tai Paul Washeria, tuosta kuinka luonnehdit reformoitua teologiaa. Reformoitu opetus ei esimerkiksi “tee ‘kuolemasta’ sitä, että eletään ‘pyhää elämää'”, kuten väität. Minusta väitteesi on perin kummallinen, enkä edes ymmärrä, mistä se kumpuaa. Reformoitu oppiko verrattavissa modernismiin? Älä viitsi.

      Reformoidun teologian syyttäminen lakihenkisyydestä on myös omituista, koska et ota huomioon esimerkiksi sitä, että reformoidutkin jakautuvat karkeasti baptisteihin ja presbyteereihin, joista baptistit ovat esimerkiksi alkoholikielteisempiä, kuin presbyteerit. Se on vähän väärän puun haukkumista se. Lakihenkisyydellä itsellään ei ole mitään tekemistä reformoidun teologian kanssa. Jos jotakin, reformoidun vaikutuksenhan pitäisi olla nimenomaan lakihenkisyyttä hillitsevä. Sitä paitsi lakihenkisyys käy käsi kädessä synergismin kanssa ja reformoitu teologia ei ole synergismiä, vaan monergismia.

      Olen siinä kanssasi samaa mieltä, että Joh. 3:16 ei kelpaa miksikään “pienoisevankeliumiksi”, mutta ei sen puoleen kyllä mikään muukaan yksittäinen raamatunjae. Sitäkään en ymmärrä, miten ajatuksen torjuminen Jumalan rakkaudesta auttaa mitään mihinkään. Jumalan rakkaus, itselleen kuoleminen ja ristinsä kantaminen jokapäiväisenä asiana, pyhä elämä ja Jumalan viha syntiä kohtaan ovat kaikki raamatullisia konsepteja, joiden pitää olla läsnä tasapainoisessa opetuksessa. Anteeksi nyt, mutta minusta tuntuu siltä, että olet pannut kaksi ääripäitä edustavaa olkinukkea kukkotappelemaan keskenään.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s