Tapani Sopanen – Riippuvuus ylistykseen

Tapani Sopanen kirjoittaa kirjassaan Operaatio mies sivuilla 22-24 aiheesta. Seuraavassa muutama lainaus, joista ensimmäisellä aiheen käsittely alkaa.

“Mieltäni on alkanut vaivata kysymys ylistämisestä ja sen mukanaan tuomista lieveilmiöistä.  Jumalan, Kaikkivaltiaan, palvominen ja ylistäminen ovat uskovaiselle tärkeitä uskon ja jumalsuhteen hoitamisen muotoja. Hiljaa Herran edessä, Pyhän Hengen läsnäolossa, on moni mies kokenut elämänsä uudistumista ja syvää rakkautta Jeesukseen, Vapahtajaan ja syntien sovittajaan. Siinä ei ole tarvittu muotomenoja, ei juuri tietynlaista, eroottissävytteistä musiikkia, ei heiluvia lippuja, ei käsien ojentelua. Kysymys on sydämen asenteesta ja uskosta.

Mistä sitten on tullut lähes villi riippuvuus ylistysmusiikkiin ja sen ehdottomuuteen Jumalan ylistämisessä? Kuuntelin kerran kristillistä radio-ohjelmaa, jossa nuoriso vakavasti keskusteli siitä, millaista ylistysmusiikin tulisi olla. Koko keskustelu pyöri musiikkityylien ympärillä, mutta kukaan ei puhunut itse Jumalan ylistämisestä. Mikrofoniin kähisevät, silmät puoliummessa lantiotaan keikuttavat ja narsistisesti käyttäytyvät esiintymishaluiset eivät välttämättä ole pyhässä toimessa. Vaikka näytelmä on nimeltään Jumalan ylistys ja palvonta, liian usein se kertoo ihmisen palvonnasta ja korottamisesta: katsokaa ja kuunnelkaa, kuinka hyvä ja loistelias esiintyjä olen”

Tämän jälkeen Tapani Sopanen antaa esimerkin luennoltaan johtajuusseminaarissa, jossa hän antoi ensin yleisölle keskustelunaiheen, mutta keskustelun jatkuessa hän pyysi ylistysbändin johtajaa tulemaan lavalle ja soittamaan pianolla hiljaa taustamusiikkia. Tämän seurauksena eräs kovaääninen luennolle osallistuja läksytti häntä kaiken kansan kuullen siitä, että “ei ole soveliasta hoidella mitään maailmallisia jutusteluja samaan aikaan, kun ylistetään Herraa”. Tapani Sopanen jatkaa:

“Jotenkin se kertoi, mistä tässä koko jutussa on kysymys: sielun riippuvuudesta johonkin sellaiseen, mitä Herramme ei edes odota. Tätä riippuvuutta pahennetaan jatkuvalla toistamisella, temppuilulla ja kaiken maailman kommervenkeillä. Aito Jumalan ylistys, oli se sitten musiikin kera tai ilman, koskettaa henkeämme, sieluamme ja ruumistamme. Keinotekoinen pumppaus koskettaa vain sieluamme ja ruumistamme. ”

“Moni mies on kokenut, miten tällainen sielullisuus avaa portit myös aistillisuudelle, eikä vähiten seksuaalisille hurmioille. Varsinkin riippuvuuteen taipuvainen mies saattaa hurahtaa jostakin kahleesta toiseen. No, mitä vaaraa siinä voisi olla, jos hurahtaa silkkilippujen ja ylistysmusiikin kiehtovaan maailmaan? Ei kai siinä mitään sen vaarallisempaa olekaan, mutta väärien aistien auettua mies painaa armohöttösissään suoraan kapakkaan tai vääriin sänkyihin naimaan. Eikä tämä ole minun vilkasta mielikuvitustani, vaan tietooni tulleita tosiasioita. Kun sielun hurmioita pöyhötellään, ruumiinkin synnit tuntuvat pieniltä ilonpurskahteluilta. Kirkas Jumalan ylistys ja palvonta ei tuota näitä sivuvaikutuksia, vaan puhdistaa sydämemme kaikesta saastasta. Oikeassa ylistyksessä ja palvonnassa henkemme tajuaa käsittämättömän Jumalan pyhyyden ja vanhurskauden, hänen tuomionsa todellisuuden ja oman saastaisuuden ja syntisyyden. Mutta samalla ylistäjän henki saa syvän tietoisuuden Jeesuksen ristinkuoleman osallisuudesta: minun syntini on sovitettu, olen armahdettu, Jumalan rakkaus Jeesuksen uhrin tähden on omani. Siinä ei tarvita jumputtavaa toistoa, ei kähinää eikä keikistelyä, vaan sydämen avautumista Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta.”

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s