Hillsongilmiö jatkuu Seinäjoen helluntaiseurakunnassa

Seinäjoen helluntaiseurakunta on julkaissut videon, joka kertoo jotain siitä kulttuurista, joka vallitsee nuortentyössä tänään.

Advertisements

Pyhän ja epäpyhän erottaminen sekä Jumalan kunnioittaminen

Tässä ajassa vallitsee valtava sekaannus ja sekoitus pyhän ja epäpyhän välillä. Miten uskonasiat sekä vanhurskas ja pyhä Jumala voidaan ottaa vakavasti, jos ei tehdä erotusta pyhän ja epäpyhän välillä? Miten seurakunta käytännössä viestii ulos, että Jumala on pyhä ja kunnioitettava? Seuraavassa raamatunjakeita aiheeseen liittyen:

3Moos 10:9-10. “Viiniä ja väkijuomaa älkää juoko, älä sinä älköötkä sinun poikasi sinun kanssasi, kun menette ilmestysmajaan, ettette kuolisi. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen,  tehdäksenne erotuksen pyhän ja epäpyhän, saastaisen ja puhtaan välillä, 

Hes. 22:26. Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty, eivät tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä, eivät tee tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta, ja sulkevat silmänsä minun sapateiltani, niin että minä tulen häväistyksi heidän keskellänsä.

Hes 44:23 Ja opettakoot he minun kansalleni erotuksen pyhän ja epäpyhän välillä sekä tehkööt heille tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta.

1Piet 1:13-16. Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: “Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”. 

Psalmi 50:15. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.”

Jes. 42:8. Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.

Vantaan Lauri: Uskonsankari nauttii ihailusta

Suomen evankelisluterilaisen kirkon julkaisu Vantaan Lauri on julkaissut 7.10.2010 Raimo Mäkelän kirjoittaman hahmotelman hengellisellä kentällä liikkuvan narsistin muotokuvasta:

—————————————-

Raimo Mäkelän mukaan narsistinen julistaja pyrkii herättämään huomiota kaikin tavoin: pukeutumisellaan, kielenkäytöllään, koko tyylillään. Hänen ulkoisessa hahmossaan on laskelmoivaa tarkoituksellisuutta.

Hänelle kuulijat ovat peili, josta hän koko ajan tarkkailee itseään, ja aurinko, jossa hän paistattelee itseään. Hän edellyttää, että kuulijat ihailevat häntä ja tekevät, mitä hän käskee. Hän voi mielistellä kuulijoitaan ja puhua heille sellaista, mistä he pitävät ja nauttivat.

Hän on täysin riippuvainen kuulijoistaan ja tekee siksi heidät riippuvaisiksi itsestään ja omasta viehätysvoimastaan, josta hän suopeasti suo murusia muillekin. Erityisesti hän pyrkii tekemään kuulijansa riippuvaiseksi sanomastaan, joka sitoo tai vapauttaa heidät. Hänen ja kuulijoiden välillä on siis molemminpuolinen riippuvuus.

[…]

Narsistinen julistaja esineellistää kuulijansa. Nämä lakkaavat olemasta hänelle yksilöllisiä persoonia. Heistä tulee hänelle persoonatonta massaa, varsinkin kun hän haluaa heitä ympärilleen suurin joukoin. Kuulijat ovat hänelle vain välineitä, joita käytetään hyväksi — hienovaraisesti ja ovelasti.

Hengellinen stara voi menestyä mainiosti. Häntä ihailevat ensinnäkin samanlaiset narsismiin taipuvaiset ihmiset, niin kauan kuin ei synny keskinäistä kilpailuasetelmaa, vaan hyöty on molemminpuolista. Jos hyöty lakkaa, voi syntyä pahojakin riitoja.

—————————————-

Markus O. Niemi käsittelee viihteen olemusta

Markus O. Niemi kirjoittaa kristinuskosta ja kapitalismista artikkelisarjan osassa 4/5, josta otettu lainaus käsittelee viihdettä:

————-

….Alakulttuurin oma itseymmärrys olettaa vilpittömän halun – sen on oletettava se, jotta myytti pysyisi kasassa –, ja juuri tästä myyttisestä halusta saa viihdeteollisuus voimansa. Viihdeteollisuus de facto synnyttää aitoja haluja ja tuntemuksia tai hyödyntää niitä. Toisin sanoen: juuri näin kapitalistinen viihdeteollisuus toimii.

Viihdeteollisuus ei siten tuota varsinaisesti illusorisia kokemuksia. Viihteen vaarallisuus ei ole kokemuksen valheellisuudessa vaan päinvastoin sen aitoudessa. Viihde tuottaa todellisen kokemuksen virtuaalisesta tapahtumasta; se tuottaa sellaisen tapahtuman representaation, jota ei tosiasiallisesti tapahdu. Rockkonsertissa kuvittelemme jakavamme merkityksiä, kohtaavamme toisiamme kollektiivisella tasolla, vaikka tosiasiallisesti pakenemme ainoastaan oman kiihotetun sielumme muuntuneisiin tiloihin. Ylistyskonsertissa sama pätee minuun ja Jumalaan. Emme kohtaa Jumalaa, mutta koemme todellisen kokemuksen, jonka kohteena on Jumalan kohtaaminen. Kohtaaminen ei tietenkään ole aito, koska se ei suuntaudu kohteeseen, johon uskottelee suuntautuvansa. Tästä syystä viihteen massamuodot ovat aina niin tehokkaita: ne synnyttävät todellisen kollektiivisen odotusvoiman ja mahdollistavat voimakkaan illuusion Toisen kohtaamisesta. Illuusion voima on itse kokemuksen aitoudessa.

————-

Ristin Voitto: “Mistä epäterveet johtajat tulevat?”

Janne Villa vertaa epätervettä hengellistä johtajuutta rocktähteyteen.

-Eivät rocktähdet ole lähtökohtaisesti sen irstaampia tai törkeämpiä kuin muutkaan ihmiset. Kun tulet tilanteeseen, jossa sinulle tarjotaan rajattomasti päihteitä ja seksiä, muutut. Saat asioita, jotka ovat tavalliselle ihmiselle mahdottomia ja alat vaatia yhä enemmän.

Samanlainen prosessi voi toteutua hengellisen johtajan kanssa. Hän nousee epäterveeseen asemaansa hiljalleen.

RV, nro 13. Sivu 18. 26. Maaliskuuta 2015

Markus O. Niemi: Houmchurch ja Hillsong – evankeliumin pervertoituminen ja konservatiivien epäonnistunut kritiikki

Markus O. Niemi on käsitellyt aihetta blogissaan.

Seuraavassa lainaus:

——-
Evankeliumista tulee Houmchurchilla yksi ideologisen fantasian elementeistä. Sen tarjoama ”kristityn vapaus” muuntuu fantasian sisäiseksi kerronnaksi, jossa ”Jeesus on hulluna sinuun”. Kukapa ei haluaisi Jumalan palvovan itseään? Houmchurch ei kerro meille, mitä kristityn tulee tehdä, koska se aivan oikein ymmärtää, ettei kristillisyydessä ole kyse täytymisestä vaan evankeliumin lahjoittamasta vapaudesta, joka on vapautta lain orjuudesta. Sen sijaan Houmchurchin evankeliumi menee pidemmälle. Se tarjoaa houkuttelevan mielikuvan Jumalasta, joka on ”hulluna sinuun”. Samalla tämä mielikuva asettaa vapautta imitoivan fantasian raamit. Kertomalla, että Jumala palvoo minua, se kätketysti ilmaisee, mikä on kristityn velvollisuus: nauttia, vapautua.

Jos Jumala on ”hulluna minuun”, olisin typerys, ellen haluaisi kuulua yhteisöön, jossa tämä rakastetuksi tulemisen kokemus aktualisoituu. Tämä on Houmchurchin kätketty ideologia, ja sen nerokkuus piilee sen kyvyssä vedota moderniin minäämme tavalla, johon perinteinen (helluntailainen) lainomainen, ”uskon todeksi elämistä” painottava julistus, ei millään kykene. Ihmistä palvovan Jumalan ideologiassa vapaudesta ja nautinnosta sinänsä muodostuu velvollisuus. Velvollisuus ei palaudu ulkoiseen ja näkyvään auktoriteettiin vaan ideologisen fantasian asettamiin raameihin. Jos et halua kuulua, olet kummallinen ja typerä. Sinulla on ”vapaus” valita toisinkin, mutta tietenkään et valitse, koska eihän kukaan niin tee.

[…]

Korostamalla oman moraalinsa eroa ”maailmaan” nähden ”konservatiivit” kadottavat keskusteluyhteyden – ja evankeliumin. Olisi ymmärrettävä, ettei Hillsongin ja Houmchurchin ongelma ole niinkään eettisten kannanottojen ympäripyöreys kuin mainosmaailmasta lainattu ideologinen pääoma, jossa evankeliumi muuttuu mielikuvaksi ihmisestä, jota Jumala palvoo ehdoitta. 

———

(muotoilut omia)

Hillsongin sisäpiiriläinen: “En ollut valmis siihen, mitä tulisin todistamaan sinä iltana”

Hillsongchurchwatch on julkaissut artikkelin ,jossa on raportti melko tuoreesta Hillsongin tapahtumasta. Seuraavassa ote siitä:

———- .

Musiikki tänä iltana oli roskaa. Se oli niin tuotettua. Yleisö meni pakollisten kuvioiden läpi, kun johtajat yrittivät manipuloida heitä tunnelmaan. Se ei näyttänyt eikä varmasti tuntunut oikealta. Yhden laulun nimi oli “Ikuisen siivet” (Wings of Everlasting) ja se oli todella itsekeskeinen ja pelottava. Kyse oli taivaan koskettamisesta, kun polvet osuvat maahan. En oikein tiedä, että mitä gnostilaisuus on, mutta aloin ajatella sitä. Pystyisin helposti kuvittelemaan perkeleen itse laulamaan sanoitusta.

Yhdessä välissä kysyin vieressäni istuvilta ihmisiltä, että tiesivätkö he, mikä on evankeliumi. Vaikka he olivat käyneet Hillsongissa monta vuotta, heille ei ollut mitään käsitystä siitä. Jos en ollut aikaisemmin vakuuttunut siitä, että Hillsong ei ole oikea seurakunta, niin tuo keskustelu olisi riittänyt. Miten surullista on, että monet jotka luulevat olevansa kristittyjä eivät kuitenkaan ole. Seuraukset ovat ikuisia. Jumala auta näitä ihmisiä!

Ihmiset ajattelivat, että he saisivat kuulla saarnausta. He eivät kuulleet. Sen sijaan kaikki kuulivat, kuinka fantastinen Hillsong on.

Kyllä, todellakin! Ja Hillsong antoi tilannetiedotuksen heidän elokuvastaan ja he myöskin mainostivat sitä.

Mainostivat mitä? Itsekeskeinen suuryritys, joka pystyisi vetämään massat sisään, mutta ei johtamaan ihmisiä Jeesuksen luo. Liike, joka yritti peitellä sarjapedofiilin rikoksia kirjoittamalla, että kuinka ihana tämä pedofiili oli. Liike, joka valehtelee ja peittää syntinsä? Liike, joka valtaa kristillisiä seurakuntia?

Olen järkyttynyt. Miten tätä perverssiä suururitystä voidaan pitää kristinuskon normien edustajana?

Lähde: sähköposti, lähetetty keskiviikkona, 11 Helmikuuta 2015 01:13:16 +1100 || Muokattu ja lähettäjän hyväksymä: 24/03/2015.

————–