Radio Dei: Debatti uusista seurakunnista: Johannes Saranpää, Niklas Niemelä ja Ville Pitkänen Houm

Radio Dei on julkaissut ohjelma-arkistossaan viikon debatin, jossa ensimmäistä kertaa houmin Johannes Saranpää ja Niklas Niemelä sekä Seinäjoen helluntaiseurakunnan Ville Pitkänen keskustelevat saman pöydän ääressä.

Nuorten perustama uusi seurakunta kuohuttaa Seinäjokea kooten satoja nuoria jumalanpalveluksiinsa. Miksi vanha kristittyjen yhteys ei kelpaa uudelle Houm-seurakunnalle? Minkä vuoksi nuorten näky kanavoituu uusiin yhteisöihin eikä asetu koeteltujen kirkkojen seinien sisälle? Viikon debatissa vieraina Johannes Saranpää ja Niklas Niemelä Houm-seurakunnasta sekä Ville Pitkänen Seinäjoen helluntaiseurakunnasta. Toimittajana Kai Kortelainen.

Avainsanat: visio, näky, unelma, sydämellä, modernit metodit, kohderyhmä, mielikuvatilanne. Ville Pitkänen puhuu yhteyden rikkoutumisesta ja surullisista tunteista sekä siitä, että houmin perustamisen seurauksena Seinäjoen helluntaiseurakunta  on menettänyt 80-90 % nuorisotyön pää- tai aktiivivastuunkantajista. Debatti ei oikeastaan kuvaa keskustelun luonnetta. Houmin ja Seinäjoen helluntaiseurakunnan yhteisestä sopimuksesta julkisuuteen ei anneta kommentteja, jotka voivat haitata toisen työtä. Eli kaikki halutaan lakaista julkisuudessa maton alle.

Johannes Saranpää käsittelee luottamuksen syntymistä uuteen seurakuntaan ja kipukohtien käsittelyä hyvin subjektiviisella tasolla 31 minuutin kohdalla.  Tämä tapahtuu Saranpään mukaan siten, että ihmiset näkevät, että mikä houmi on, ja että se on hyvä paikka olla. Saranpää jatkaa, että jos on nuori tai nuori aikuinen, joka on mielettömän rakastunut Jeesukseen ja haluaa palvella sydämestään houmissa, tosi innoissaan rakentamassa Jumalan valtakuntaa, niin tämä ei tunnu Saranpään mielestä hirveän pahalta vaihtoehdolta nuoren vanhemmalle kuunnella.

Saranpään perustelu on ainoastaan positiiviseen kokemukseen vetoamista auktoriteetin lailla. Toisaalta Saranpää on käsitellyt Seinäjoen ILTA -seurakunnasta tehdyssä Image -lehden artikkelissa kristillistä seksuaalimoraalia mielipidekysymyksenä, niin postmoderni subjektiivisuus ja “vain sillä, mitä sä koet, on merkitystä” -asenne ei ole mikään yllätys:

“Oon miettinyt, että tartteeko meillä aina olla niin paljon mielipiteitä kaikesta? Homot ovat tervetulleita Seinäjoen iltaan siinä missä muutkin, se ei ole asia, johon me siinä brändissä keskityttäisiin.” Image 212, s. 52-53 (muotoilu kirjoittajan)

Kuuntelijakysymyksissä viitataan mm. tähän edellä olevaan lainaukseen. 43 minuutin kohdalla Ville Pitkänen ei pidä homoutta elämäntyylinä, jota uskovan on luvallista harjoittaa, vaan hänen tulee armon pohjalta kilvoitella asiassa. Saranpää ja Niemelä vastaavat molemmat kyllä, kun juontaja kysyy, että onko houmissa opetus on samanlaista, minkä Ville tiivisti omassa komentissaan ilmoittaen Seinäjoen Helluntaiseurakunnan kannan. Houmin Niklas Niemelä kommentoi kysyttäessä homoaiheesta “kyllä me kutsutaan täysin Raamattuun ja pyhään elämään”.

Erikoisen asiasta tekee se, että Raamattu ei kuitenkaan käytännössä ole kaiken opin ja käytännön riittävä perusta, vaan Raamattuun viittaamisen sijaan Johannes Saranpää pitää subjektiivista kokemusta luottamusta lisäävänä ja kipukohtien käsittelyä auttavana asiana. Raamattuun viitataankin ainoastaan kerran homokysymyksen kohdalla, kun vakuutellaan kaiken olevan niin raamatullista.

Advertisements

10 thoughts on “Radio Dei: Debatti uusista seurakunnista: Johannes Saranpää, Niklas Niemelä ja Ville Pitkänen Houm

  1. Ei avaudu mun puhelimella toi linkki 😞 Mutta mä alan ymmärtää tuota Saranpäätä. Seinäjoella on oikeasti niin kuivia ja jäykköjä kokouksia, ettei niistä saa mitään. Sananjulistus ei ravitse yhtään. Itse en jaksa edes mennä enää minnekään. Ihmiset tääl janoaa jotain, mitä ei oikeasti olemassa olevista seurakunnista saa. Mä en jaksa enää omin voimin taistella ja yrittää. Aloin itkeä kun houmin sivuilla luki, että Jumala rakastaa mua sellaisena kuin mä oon. Mä tajuan ja tiedän nuo poikkeavat opinkohdat. Mutta jos ois ees pieni toivo, että houmin kokouksista saisi edes jotain tähän aivan rutikuivaan hengelliseen ilmastoon täällä, mä menisin sinne. Ei oo oikein, että täältä kuljen Jyväskylään tai Helsinkiin hengen ravintoa saamaan. Mä en jaksa tätä enää.

    Like

  2. Kun on niin kuollutta, ihmiset kerääntyy sinne, missä on ees jotakin elämää. Kyllä varmaan Saranpäätä aletaan koulia, kun (anteeksi suorasanaisuuteni nyt) ajan myötä porukka sairastuu, eihän kukaan loppuelämää terve oo ja joudutaan alkaa pohtia elämän suuria kysymyksiä, että miksi näin, en ymmärrä sinua Jumala jne… Tulee sanomaan syvyyttä, toivon mukaan. Tää Seinäjoen kuollut seurakuntaelämä ja kuiva julistus on synnyttänyt tämän tilanteen, mikä nyt on. Koska jotain oli oikeasti pakko tapahtua.

    Like

    1. Erittäin surullinen ja vaikea tilanne kyllä. Seinäjoella ei tietääkseni ole Luther Säätiön lisäksi muita seurakuntia, joita pystyisi suosittelemaan. Hyvin erikoinen tilanne, kun Seinäjoki on iso kaupunki, mutta hyvistä ja raamatullisista seurakunnista on pulaa. Houmilla on kyllä paljon totuuksia, mutta miten niitä sovelletaan on sitten toinen asia. Kun Jeesus teki ihmeitä ja oli aikansa “sensaatio”, niin massat seurasivat. Mutta kuinka monta opetuslasta oli lopulta?

      Ajaako feelgoodismi ja markkinointi kristinuskon vaikeiden asioiden ohi. Ne jotka tuntevat syntinsä tarvitsevat armon sanaa, mutta jos markkinavoimat vetävät sisään kääntymätöntä porukkaa, niin mikä on lopputulos. Joseph Princen mukaan synnistä puhuminen johtaa syntitietoisuuteen ja lisää syntiä. Kuitenkin oman syntisyyden ja armon tarpeen ymmärtäminen on edellytys ihmisen uskoontulolle.

      Like

  3. No näinhän se on. Olisiko niin, että jo ennen HOUMia Seinäjoella on hehkutettu hengen liikehdinnäksi sellaista, jota se ei ole. Hedelmä on huono. Itsellä nyt suorasanainen esimerkki: Olin ns väkevissä kokouksissa, missä paljon esirukousta, profetioita, “kokemuksia”, tunteita. Ajattelin, että no nyt lähtee eteenpäin tää mun surkea hengellinen elämä. Olin kyllästynyt epäuskooni ja heikkoon uskooni. Vertailin toisiin, noihin väkeviin, joille Jumala puhui suoraan ja siunauksia tippui taivaalta. Noh… Näissä kokouksissa sit juoksin, jaksoin hetken aikaa siinä “väkevässä virrassa” ja omatekoisessa pyhässä elämässä. No juu… Jaksoin sitä pari kuukautta, kunnes yhtäkkiä olinkin jo etsimässä seuraa netistä ja varailemassa hotellihuoneita satunnaisille miehille. Eli kaikki ns levahti käsiin. Great. Oli vaan todettava, että mä en pysty mihinkään eikä mistään tuu mitään, ellen kohtaa oikeaa Jeesusta ja saa sydämeen vakuutusta hänen sovitustyöstä. Mitä tuo omatekoinen kristillisyys ei tuonut, pelkkää riittämättömyyttä, kun ei pystynyt samaan kuin nuo hengelliset ihmiset. Jossakin mättää. Toki pitää itseensäkin mennä. Mutta jossakin mättää.

    Like

    1. Kuulostaa tutulta. Harmillista. Uskon karismaattisen uskonkäsityksen ja ajatuksen armosta jonain voimana, jonka avulla ihmisestä tulee suurta, olevan taustalla ongelmien perimmäisiä syinä. Tietenkin, jos oikein syvälle mennään, niin eksyttävät hengetkin astuvat kuvaan. Ihmisen pitää uskaltaa olla Jumalan edessä syntinen, heikko ja langennut. Kaikkea sitä, mistä karismaatikot haluavat pysyä kaukana.

      Olen tässä viime aikoina kauhistunut siitä ajatuksesta, että karismaatikoille Jeesus on vain yksi esimerkki karismaatikosta, joka on saanut PH:n voiman käyttöönsä. Jeesus ei siis karismaatikkojen mielestä tehnyt ihmeitä sen takia, että on Jumala, vaan siksi, että käytti PH:n voimaa, joka on saatavilla oikeiden menetelmien kautta kaikille. Ajattelin liittää tähän loppuun kaksi hyvää lainausta. Reifikaatio tarkoittaa esineellistämistä.

      http://www.kristitynfoorumi.fi/jlasisalla.pdf:

      “Käsitys armosta ihmiselle annettuna voimana ja jumalallisena potentiaalina on MKK:n – usein julkilausumattomia – perusdogmeja. Se ilmenee eri tavoin eri opettajilla. Toisille se on menestyksellistä johtajuutta (Bill Hybels, Rick Warren), toisille yliluonnollista voimaa (John Bevere, Marko Selkomaa), toisille yleistä dominionistis restorationistista auktoriteettia ja hallintaa (John Paul Jackson, Bill Johnson). Sen johdonmukainen seuraus on näkemys kristitystä eräänlaisena yli-ihmisenä. Mitä muutakaan tällaisen armon käyttöönsä saanut kristitty voisi enää olla?”

      “Jumalasuhteessa tapahtuva reifikaatio ilmenee MKK:n piirissä lisäksi siinä, että (1) Jeesuksen tai Pyhän Hengen voima erotetaan hänen persoonastaan ja siinä, että (2) Jumala saa puheessa epäpersoonallisia piirteitä ja attribuutteja (esim. ”virtaaminen”). Esimerkiksi Jaska Huttunen Seinäjoen helluntaiseurakunnasta opettaa, että Kristuksen ”läsnäolo tulee sisältäpäin, meidän sydämestämme”. Läsnäoloa kohdellaan Jumalasta erillisenä ”voimana”: ”Me tuomme Kristuksen läsnäolon seurakuntaan”. Ihminen päättää näin itse sen, kuinka paljon Jumalan läsnäoloa kokouksissa ja muuallakin ”koetaan”. Kyse on oikeanlaisen uskon asenteen omaksumisesta, inhimillisen tahdon ratkaisusta – toimimisesta puhtain vaikuttimin.

      Selvästi reifioivaa on myös Suomessa tällä hetkellä varsin suurta ja varauksetonta suosiota nauttivan Marko Selkomaan teologia. Askeleet yliluonnolliseen -kirjassaan Selkomaa opettaa, että ajan viettäminen ”Jumalan läsnäolossa, hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä Isän kanssa” oli Jeesuksen voiman salaisuus. Tässä on jo nähtävillä MKK:lle tyypillinen motiivi irrottaa Jumalan persoona hänen voimastaan. Hiljaisuus ja yksinäisyys eivät olleet Jeesukselle mikään metodi voimalla täyttymiseen, vaan pikemminkin jotain, mitä hän ihmisenä kenties halusi ja tarvitsi. Jumalan voimaa hänen ei tarvinnut erikseen menetelmällisesti hakea. Selkomaa kuitenkin haluaa ajatella näin, koska hänen on kyettävä oikeuttamaan oma menetelmäpohjainen näkemyksensä voiman ja sen haltuunoton suhteesta. Mikä voisikaan olla parempi justifikaatio kuin Jeesuksen esimerkki?

      Selkomaalla Jumala näyttäytyy ajoittain epäpersoonallisena virtaavana voimana tai saa sellaisen piirteitä. Kirjassaan hän puhuu paikoin eksplisiittisestikin Jumalasta ”virtana” tai ”voimana”. Joko Jumala erotetaan voimastaan (jolloin puhutaan ”Jumalan sitä ja sitä tekevästä voimasta”, ei niinkään Jumalasta, joka tekee sitä ja sitä) tai häneen attribuoidaan epäpersoonallisen voiman piirteitä (persoonat eivät voi ”virrata” kenenkään kautta, eikä ole mahdollista olla kenenkään kanava). Yleisemminkään MKK:ssä ei ole lainkaan harvinaista kuulla puhetta ”Jeesuksen voimasta”, joka ”haluaa tulla luoksesi”, kuten vaikkapa Mika Jantunen opettaa TV7:n Pyhän Hengen illassa.

      Like

  4. Olin yhdessä Selkomaan kokouksessa, menin rukouspalveluun, Selkomaa rukoili. Tunsin “jotain” eli lämpöä ja voimaa. Selkomaa sai sanan: Täydellinen vapaus tulee sinulle nyt!”

    Jonkinaikaa elinkin aika voimassa ns pyhää elämää ja “sain” synnit pois eli ei telkkaria vaan luin Raamattua rukoilin kauan aamut ja illat (tähän väsyn aina noin kuukaudessa. Nyt kun olen 20 vuotta tässä asiassa aina väsynyt, alan hyväksyä sitä, että tod näk en seuraavinakaan 20 aikaan tule jaksamaan kauaa eli minusta ei vaan tullut rukoilijaa), en käynyt baareissa (joskus käyn parilla, mutta en enää edes sitä), en tehnyt sitä enkä tätä… Noh, noin 2 kuukauden päästä voimat loppuu, kuten ne aina loppuu ja palaan entiseen. En taida jaksaa tätä enää. Kun ei kuitenkaan pysty uskomaan syntejä anteeksi oman riittämättömyyden takia, miksi edes yrittää. Jos “oikea” Herra Jeesus ei mua auta, niin hukassa oon. Mutta kerro mulle Ilmiötutkija, että miten näet sen, että jotkut vaan jaksaa ja kykenee tuohon kristilliseen elämään? Kun jaksetaan rukoilla tuntikausia, ajatukset pidetään puhtaina, kokouksissa käydään aina ja jaksetaan olla niin pyhiä. Mä en ymmärrä.

    Like

    1. Joillain ihmisillä on vain enemmän tahdonvoimaa. Ei tekosyntien välttäminen ja oikeiden asioiden tekeminen tee ihmisestä yhtään hengellisempää. Pyhitys on ymmärryksen syvenemistä Jumalan armosta ja omasta syntisyydestä. Ihminen voi tehdä kaiken täysin oikein ja silti mennä kadotukseen. Liikaa katsotaan ulkoisia asioita, kun tärkeintä on Jumalan armon ja oman heikkouden tunteminen.

      Juuri karismaattiset ja retoriset taidot omaavat ihmiset nousevat ympäristössä, jossa noita ominaisuuksia pidetään hengellisyyden merkkeinä. Kun tällaiset itsessään vahvat ihmiset pääsevät ääneen, niin jälki on kamalaa. Vahvat ihmiset vahvistuvat erinomaisuudessaan ja siinä, että eivät ole Jumalasta riippuvaisia, kun taas heikot masentuvat, kun eivät pysty elämään sitä voittoisaa elämää, jota itsessään vahva elää.

      Juuri oma riittämättömyys pitäisi olla se asia, joka ajaa Kristuksen riittävyyden luokse. Ihminen luetaan vanhurskaaksi Kristuksen työn tähden, mutta ihmisestä ei tule maan päällä elämässään vanhurskasta. Jumalan armo on tarkoitettu juuri heikoille ja epäonnistuneille. Suurin este Jumalan tarkoitusten toteutumisessa ei ole synti ja epäonnistuminen, vaan omavanhurskaus ja varmuus itsestä eikä Jumalasta. Vain syntinen ja langennut ihminen voi olla armon tarpeessa. Oikea evankeliumin julistus kiinnittää ihmisen huomion aina Jumalaan ja Jumalan tekoihin eikä ihmiseen. Ihmiskeskeinen ihmisen tahtoon ja valintoihin keskittyvä teologia jättää Jumalan pelastavat teot toissijaisiksi eikä pelastavaa Jumalaa löydy.

      Olen huomannut, että monelle karismaattisissa seurakunnissa kävijälle erilaiset lankeemukset ovat vieneet kaikista eniten armon löytämiseen ja jumalakeskeiseen elämään. Lankeemus on lopulta siunaukseksi, jos se vie pois väärästä itsevarmuudesta riippuvaisemmaksi Jumalasta.

      Like

  5. Oikein hyvä ja selventävä vastaus! Näin se on, miten kirjoitit. Ehkä on Jumalan armoa, että epäonnistun ja lankeilen. Minä “onnistuin” uskonelämässäni vuodet 2000-2007. Minua pidettiin “tosi parhaana uskovaisena” ja olin monessa mukana. Vieläkin valitettavasti sairastun tähän vahvuuteen. Josta nykyään tosin romahdan äkkiä pois.

    Itsellä vuonna 2007 oli yksi väkevä kokous. Sieltä lähdin ja ajattelin, että no nyt aukee, nyt mulla menee hengellisesti tosi hyvin, ehkä parhaiten kuin ikinä. No, meni pari viikkoa ja mies yhtäkkiä jätti. Vähän aikaa pinnistelin uskossa, mutta miehestä tuli niin ilkeä, että katkeroiduin uskossa ja lopulta tietoisesti luovuin uskosta. Elin maailmassa vuosia. Mun piti kokea täydellinen romahdus. Jouduin suljetulle (siellä muuten noin 30% on karismaattisuudessa ainakin jollain tasolla mukana olleita) kunnes aloin taas kulkea uskon tietä. No, toki piti Selkomaat ja Sateet lähetä- käydä läpi. Selkomaatahan Seinäjoella palvotaan ehkä Jumalasta seuraavana. Vastustavaa mielipidettä ei saa sanoa.

    Mutta tahdonvoimaa ei ole kuten joskus nuorena. On hankalaa kestää tätä omaa heikkoa uskoa ja vaellusta. Ja kun vapaissa suunnissahan tästä kokemuksesta pitää päästä eroon.

    Huoh. Viimeksi olin kokouksessa ja rukoilin, että anna nyt Herra sana, joka ravitsee. Mutta hengellistä löpinää oli. Oli käyty siellä ja siellä, kyllä esirukous on tärkeää, Selkomaa sitä, me tuloillaan joka aamu neljä tuntia, taas tuli 100 nuorta uskoon ja netissä savukonelavakuvia…

    Huoh. Mä taidan raahautua sinne sleylle nyt.

    Like

  6. Morjes! kaikille.
    – Monesti me törmäämme karismaattisissa sellaisiin ilmiöihin ja sanoinhin mitä Raamattu ei edes opeta ja tässä tulee monille ns. “ahaa” elämyksiä kun julistaja julistaa voitelua tai Jumalan kosketusta.
    Tässä tapahtuu psykologinen “kikka” ajatuksissa, kun se mistä et ole koskaan kuullut mitään niin ajatukset reagoivat sen uutena asiana ja mielesi kirkastuu siinä hetkessä, että tuota on pakko saada mitä julistaja lupaa.

    Mutta entä kun arki ei olekkaan sitä mitä karismaatikko opettaa ja lupaa sinulle vaikka olet käynyt alttarilla hakemassa sitä mitä niin kovaa luvattiin? peilaa kaikkea Raamatuun mitä sinulle luvataan ja mikäli Raamaatu ei siitä opeta niin älä mene hakemaan sitä.

    – Suorittaminen, monet Jumalan lapset suorittaa elämäänsä ja uskoaan siinä toivossa että Jumala on joulupukki joka antaa sinulle kun olet kiltti ja teet hyviä asioita lähimmäiselle.

    Suorittamisesta on helppo vapautua kun tiedostaa sen että Jumala ei vastaa meidän tekoihimme vaan meidän on vastattava Jumalan tekoon Jeesuksessa Kristuksessa ja kiitettävä siitä että Jumala vastaa meille antamalla armoaan ja rakkauttaan täysin ansiottta ja tämän pitäisi saada meissä kiitosta ja vapautta siitä ettei meidän tarvitse suorittaa että saisimme Jumalalta jotakin!

    On myös sääli kun eräissä vapaissa suunnissa palvotaan karismaattista julistajaa ja ihmiset menevät juuri sen takia kokouseen että juuri karismaatikko täyttäisi heidän pyyntönsä ja tarpeensa.

    – Jumala on aina Jumala ja ihminen on aina ihminen, tämän pitäisi jokaisen tiedostaa ja mennä sillä asenteella kokoukseen että menen ensisijaisesti odottamaan asioita Jumalalta enkä ihmiseltä, kun niin monesti kuulen sitä että “minulle rukoiltiin vapautta ja sain siinä hetkessä vapautua mutta kun arki tuli niin vapautta ei ole ja väsyn kaikkeen hengelliseen”

    Jumala haluaa että me olemme ensijaisesti riippuvaisia hänestä ja armostaan!

    Karismaatikkojen käyttämä kieli on tunteisiin vetoavaa ja siksi monesti olemme sillä mielellä: ” että kyllä on väkeävä Herran läsnäolo” kun puhuja vaikuttaa tunteisiin puheillaan sanomalla “anna! Jumalan koskettaa sinua tänäiltana” ja sitten ollaan ihan kosteena siitä mitä meille puhutaan ja järjelle ei jätetä tilaa kun puhuja kertoo tarinoiden muodossa kaikki, mikä vetoaa jälleen tunteisiin!

    Mitä haluan sanoa tällä kaikelle sinulle joka olet väsynyt kaikkeen ylihengelisyyteen ja sille että kun arki on toista kun se mitä sinulle luvataan!

    Armo! tuo mitä Jumala tahtoo tarjota sinulle tässäkin hetkessä! Käännä katseesi itsestä, srk:n kuvioista, muista ja ota vastaan armoa, ilman suorittamista, ilman pelkoa Jumala haluaa tuhlata sinuun joka olet väsynyt, Hän ei taakoita sinua yhtään enempää ja heitä kuormasi Jumalalle!

    Ja sinulle joka olet pettynyt siihen että karismaatikkojen lupaukset katkee siihen kun arki kohtaa, älä mene niiden kokousiin, ala nauttia elämästäsi ja ota sinäkin vastaan armoa ja rakkautta.

    Entä mutta jos kun koen että pitää mennä kokouksiin ja syyllisyys huuta että pitää olla uskollinen!
    – Jumala näkee kaiken mitä koet, tunnet, ja Hän ei pakota sinua mihinkään! Hän rakastaa sinua niin paljon että haluaa että elämäsi on tasapainossa ja mielenterveytesi myös!

    Aika etsii herätystä joka paikasta ja se antaa tilaa kaikelle mahdolliselle opetukselle srk:ssa, ja tämän tiedostaa myös karismaatikot, ja he haluavat sen tehdä tavalla tai toisella, mutta! Jos haluat nähdä ja kokea herätystä niin opettele rakastamaan! lähimmäistäsi niinkuin itseäsi! Ikinä Jeesuksen aikaan Hän ei kohdannut massoja vaan Hänelle oli tärkeää yksi ihminen eli lähimmäinen, rakasta, huomioi, arvosta, kunnioita lähimmäistä niin voin luvata että elämäsi alkaa sykkiä uudestaan ja nauti muuten elämästäsi! 🙂 ja arvosta loppuun itseäsi. 🙂

    Like

  7. Eikös Seinäjoella pitänyt olla väkeviä Sateet lähetä kokouksia? Miten Hannele kerrot, että on kuivaa siellä? Eikös moni ole tullut uskoon ja parantunut? Miten se on kuivaa?

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s