Justin Bieberistä tulee Hillsong -saarnaaja (myöhemmin Hillsongin kiistämä tieto)

Hillsongchurchwatchin artikkelissa “Breaking News! Justin Beiber turns from Hollywood popst*r to Hillsong huckst*r” kirjoitetaan Hillsongin uusimmasta yrityksestä olla suosittu ja relevantti:

Justin ‘uskova’ Bieber tulee esiintymään…. saarnastuolissa

Justin Bieber suunnittelee uutta esiintymissarjaa… jossa hän saarnaa hänen suosikkiseurakunnassaan.

Popkakara väittää kääntäneensä uuden sivun elämässään sen jälkeen, kun hän on saavuttanut maallikkosaarnaajan pätevyyden kolmen kuukauden intensiivisen raamattukurssin jälkeen.

Hän haluaa jopa tuoda TV -kamerat L.A:n trendikkääseen Hillsong -seurakuntaan, jotta hän voi saarnata massoille ja levittää hyvää sanomaa osa-aikaisena tv-evankelistana.

Edit: Hillsongchurchwatchin mukaan Hillsong kiistää tiedon.

Houm muuttaa Rengastielle

Ilkka kertoo:

430 neliön rakennus kulkee nimellä Vanha takomo. Vajaat 300 henkeä vetävän seurakuntasalin lisäksi rakennuksesta löytyy tilat lapsille.

Mielenkiintoisena yksityskohtana Rengastien läheltä löytyy myös moskeija osoitteesta Kampikuja 5. Muslimeilla tulevaisuus.org:ssa on seuraavanlaisia ajatuksia nuoristaan:

Ja jos on ketään vanhempia, jotka ovat huolissaan omista lapsistaan ja olisivat valmiina tekemään aika suuriakin uhrauksia, että heidän lapsestaan tulisi uskonnollinen muslimi, eikä joku joka käy joka perjantai baareissa, diskoissa, ym. Tässä ei tarvita rahaa, eikä rikkaita siskoja ja veljiä. Mutta sitäkin enemmänkin tahtoa ja ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään uhrauksia Allahin takia.

Mikä tekee muslimeista ja islamista niin erilaista, että he eivät ole lähteneet mukaan tämän maailmanajan viihteeseen? Olisiko heillä jonkinlainen käsitys Allahin kunnioittamisesta ja näkökykyä kulttuurin ilmiöihin? Miksi kristityt tai sellaisiksi itseään väittävät ovat tehneet seurakunnasta, jonka tulisi olla pyhä ja Jumalan kunnioittamisen paikka, yökerhon?

Ennakoin suurta kasvua Seinäjoen moskeijalle, koska vaikka heidän oppinsa on väärä, niin heillä on yhteisöllinen (joka ei perustu mielikuviin ja markkinointiin) ja käytännöllinen suhtautuminen uskoonsa. Islam ei myöskään ole subjektiivista tunnehöttöä, vaan Allahin profeetan antama viimeinen ilmoitus ihmiskunnalle, johon ihmisen tulee alistua. Bloginpitäjä kuuli erään muslimin sanovan, että he eivät miellytä ihmisiä, vaan kertovat islamin niin kuin se on. Houm ja viihteellinen kevytkristillisyys on maallistuneen kristinuskon viimeisiä muotoja. Artikkeli Mormonipiispan kiitos megaseurakunnalle käsittelee aihetta.

Hillsong, Jesus Culture, Bill Johnson ja Bethel Church

Blogin pitäjä on viime aikoina tutkinut Bethel Church:a Reddingissä Californiassa. Bethel on New Age -sävytteinen ja äärikarismaattinen seurakunta, joka vaarallisen opetuksensa lisäksi on Hillsongin tavoin lähtenyt julkaisemaan musiikkia. Bethelin ehkä tunnetuin bändi on Jesus Culture.
Juuri musiikki on se kanava, jonka kautta sekä Hillsong että Bethel vaikuttavat huomaamatta. Taustalla olevat opit ja ajatusmallit omaksutaan ilman, että niiden oikeellisuutta edes pohdittaisiin kriittisesti. Onhan musiikki taidokasta ja naiset kauniita. Niin ja kaikki tehdään tietenkin Jumalalle, niin se on okei.
Ilmiö koskettaa Suomea siten, että Missiomaailma on tuomassa sekä Jesus Culture -bändin että evankelista Todd Whiten ja pastori Ben Fitzgeraldin Bethel -seurakunnasta Kaliforniasta Suomeen Nouse Suomi -tapatumaan, joka on Vantaalla 22.-24.5.2014.
Nyt on todellakin aika herätä! Bethel Church ei ole mikään kristillinen seurakunta, vaan täydellinen New Age -eksytys. Nokialainen on käsitellyt aihetta blogissaan. Seuraavassa ote nokialaisen julkaisemasta käännösartikkelista. Nokialainen on julkaissut myös muita käännösartikkeleita Bethel -seurakuntaan ja myöhäissateeseen (Latter Rain) liittyen.
Bill Johnson on hyvin miellyttävä mies. Hän myös painottaa useita asioita, joissa olen sydämestäni samaa mieltä – kuten katuevankeliointia, joka käyttää Hengen lahjoja, profetiaa ja parantamista kaduilla jne. Ongelma on kuitenkin, että hän suosittelee ja edistää ”voitelua”, joka on täsmälleen sama, kuin se voitelu, jota Todd Bentley edistää. ”Juopunut kirkkaus (drunken glory)”, tulitunneli, nauraminen, nykiminen, kultapöly, ”enkelimania”-tyyppinen voitelu, joka on tehnyt niin paljon vahinkoa karismaattiselle liikkeelle kaikkialla maailmassa – ja monin paikoin alentanut sen järkyttäväksi irvikuvaksi siitä, mitä se kerran oli. Mitä mahtaisivat Derek Prince, tai Keith Green, ajatella asioista, joita nämä miehet kannattavat – hengellinen juopumus, ”portaalit”, ‘visualisoiminen’, henkimatkustus, tulitunnelit, enkelikehät (angel-orbs) yms.? (joita löytyy kaikkialla New Age -liikkeessä, mutta ei Raamatussa).
[….]
Hänen vaimonsa Beni on Kalifornian Redding’in Bethel -seurakunnan toinen pastori Bill’in kanssa ja on mielenkiintoista, että hän on vieläkin avoimempi niille oudoille asioille, joita he kannattavat. Hän jopa laittaa sen kirjoitettuna internettiin koko maailman nähtäväksi.
Esimerkiksi blogillaan “Life and Wellness (Elämä ja terveys)” heinäkuun 6. päivänä tänä vuonna hän kirjoitti osiossa nimeltä ‘Love Shack Time’: “Puhuin yhtenä päivänä Ray Hughes’in kanssa ja kerroin hänelle 528 hertsin ääniraudan käyttämisestä profeetallisena tekona. Joku kertoi minulle, että tätä äänirautaa sanotaan RAKKAUDEN ääniraudaksi…” (Huomaa, että kristalleja ja äänirautoja käytetään New Age -terapiassa – eikä niillä ole millään tavalla mitään tekemistä kristinuskon kanssa).
Näyttää siltä, että viihteellisen ja kevytkristillisen komponentin lisäksi hillsongilmiöön on kehittymässä näitäkin vielä vaarallisempia New Age -henkisiä konsepteja. Jollain tavalla uskon näille löytyvän kysyntää juuri siksi, että viihteellinen kevytkristillisyys on melko pinnallista ja halutaan jotain syvempää, vaikka se johtaisi saatanan syvyyksiin. Tiedustelin hillsongchurchwatch.com:n pitäjältä Hillsongin ja Bethelin välisestä yhteydestä ja sain seuraavan vastauksen:
Kyllä, yhteys on olemassa. Hillsongilla (ja myös C3:lla) on ollut Bethelin bändejä konferensseissaan. Phil Pringlen C3 -konferensseissa Bill Johnson on ollut vierailevana puhujana pari kertaa. Pringle on myös Brian Houstonin läheinen ystävä. Uskon henkilökohtaisesti, että Houston on hyvin tarkka siitä vaikutelmasta, jonka hän antaa laajalle kristillisille kentälle. (Tämän voi huomata siinä, että hänellä on hyvin harvoin vanhoja ihmisiä puhumassa.) Hän palvoo nuoruutta. Näin ollen, on turvallista olettaa, että Bill Johnson ei tule koskaan puhumaan Hillsongin tapahtumissa. Kuitenkin lähes jokaisessa konferenssissa Hillsongilla on Jesus Culture
Toivomme tämän informaation olevan käyttökelpoista.
Terveisin
C3 Church Watch

Suurinta on olla Hillsongin kopio?

Blogin pitäjä sai tietää uudesta Station Jokela -seurakunnasta, jonka YouTube -teaserin (mainoksen) mukaan

Station on moderni ja kodinomainen seurakunta ihmisten keskellä.

Jokelan Stationin ja Seinäjoen HOUMin teaserit ovat hämmästyttävän samankaltaisia. Suurinta on olla kopio? Miksi seurakunta tarvitsee teaserin? Missä on sellainen seurakuntien nuorisotyö, joka ei rakennu hillsongilmiön ympärille?

Station Jokela on lähtöisin saman nimisestä nuorisokahvilasta, joka siitä tehdyn artikkelin mukaan on “seurakunta ilman saarnoja”. Blogin pitäjä ottaa mielellään vastaan linkkejä vastaavanlaisista teasereista erityisesti Suomesta, mutta myös ympäri maailmaa.

Radio Dei: Debatti uusista seurakunnista: Johannes Saranpää, Niklas Niemelä ja Ville Pitkänen Houm

Radio Dei on julkaissut ohjelma-arkistossaan viikon debatin, jossa ensimmäistä kertaa houmin Johannes Saranpää ja Niklas Niemelä sekä Seinäjoen helluntaiseurakunnan Ville Pitkänen keskustelevat saman pöydän ääressä.

Nuorten perustama uusi seurakunta kuohuttaa Seinäjokea kooten satoja nuoria jumalanpalveluksiinsa. Miksi vanha kristittyjen yhteys ei kelpaa uudelle Houm-seurakunnalle? Minkä vuoksi nuorten näky kanavoituu uusiin yhteisöihin eikä asetu koeteltujen kirkkojen seinien sisälle? Viikon debatissa vieraina Johannes Saranpää ja Niklas Niemelä Houm-seurakunnasta sekä Ville Pitkänen Seinäjoen helluntaiseurakunnasta. Toimittajana Kai Kortelainen.

Avainsanat: visio, näky, unelma, sydämellä, modernit metodit, kohderyhmä, mielikuvatilanne. Ville Pitkänen puhuu yhteyden rikkoutumisesta ja surullisista tunteista sekä siitä, että houmin perustamisen seurauksena Seinäjoen helluntaiseurakunta  on menettänyt 80-90 % nuorisotyön pää- tai aktiivivastuunkantajista. Debatti ei oikeastaan kuvaa keskustelun luonnetta. Houmin ja Seinäjoen helluntaiseurakunnan yhteisestä sopimuksesta julkisuuteen ei anneta kommentteja, jotka voivat haitata toisen työtä. Eli kaikki halutaan lakaista julkisuudessa maton alle.

Johannes Saranpää käsittelee luottamuksen syntymistä uuteen seurakuntaan ja kipukohtien käsittelyä hyvin subjektiviisella tasolla 31 minuutin kohdalla.  Tämä tapahtuu Saranpään mukaan siten, että ihmiset näkevät, että mikä houmi on, ja että se on hyvä paikka olla. Saranpää jatkaa, että jos on nuori tai nuori aikuinen, joka on mielettömän rakastunut Jeesukseen ja haluaa palvella sydämestään houmissa, tosi innoissaan rakentamassa Jumalan valtakuntaa, niin tämä ei tunnu Saranpään mielestä hirveän pahalta vaihtoehdolta nuoren vanhemmalle kuunnella.

Saranpään perustelu on ainoastaan positiiviseen kokemukseen vetoamista auktoriteetin lailla. Toisaalta Saranpää on käsitellyt Seinäjoen ILTA -seurakunnasta tehdyssä Image -lehden artikkelissa kristillistä seksuaalimoraalia mielipidekysymyksenä, niin postmoderni subjektiivisuus ja “vain sillä, mitä sä koet, on merkitystä” -asenne ei ole mikään yllätys:

“Oon miettinyt, että tartteeko meillä aina olla niin paljon mielipiteitä kaikesta? Homot ovat tervetulleita Seinäjoen iltaan siinä missä muutkin, se ei ole asia, johon me siinä brändissä keskityttäisiin.” Image 212, s. 52-53 (muotoilu kirjoittajan)

Kuuntelijakysymyksissä viitataan mm. tähän edellä olevaan lainaukseen. 43 minuutin kohdalla Ville Pitkänen ei pidä homoutta elämäntyylinä, jota uskovan on luvallista harjoittaa, vaan hänen tulee armon pohjalta kilvoitella asiassa. Saranpää ja Niemelä vastaavat molemmat kyllä, kun juontaja kysyy, että onko houmissa opetus on samanlaista, minkä Ville tiivisti omassa komentissaan ilmoittaen Seinäjoen Helluntaiseurakunnan kannan. Houmin Niklas Niemelä kommentoi kysyttäessä homoaiheesta “kyllä me kutsutaan täysin Raamattuun ja pyhään elämään”.

Erikoisen asiasta tekee se, että Raamattu ei kuitenkaan käytännössä ole kaiken opin ja käytännön riittävä perusta, vaan Raamattuun viittaamisen sijaan Johannes Saranpää pitää subjektiivista kokemusta luottamusta lisäävänä ja kipukohtien käsittelyä auttavana asiana. Raamattuun viitataankin ainoastaan kerran homokysymyksen kohdalla, kun vakuutellaan kaiken olevan niin raamatullista.

Joseph Prince, mies houmin teologian taustalla

Aikaisemmin Seinäjoen ILTA -seurakunnassa vaikuttanut ja nyt houm -seurakunnassa vaikuttava Johannes Saranpää kertoo Joseph Princen, joka on Singaporen New Creation Church:n pastori, vaikutuksesta häneen seuraavasti:

Kysyessäni miehiltä heidän elämiensä kolme voimaannuttavinta asiaa, huudahtaa Johannes heti nauraen: ”Judah Smith, Joseph Prince ja Niklas Niemelä!!” Räkäisen naurunpyrskähdyksen jälkeen hän kuitenkin jatkaa – No ei nyt oikeasti. Tiestysti Jumala, tuleva vaimo ja elämästä nauttiminen.

Joseph Prince on julkaissut kirjan, joka on suomennettuna Anna armolle mahdollisuus. Nokialainen on kirjoittanut blogissaan Princestä artikkelissa “Joseph Prince — supermennari Singaporesta!“. Mennari tarkoittaa menestysteologiaa harjoittavaa henkilöä. Seuraavassa lainaus Joseph Princeltä, lähteenä “Jonathan Koh Thoughts on New Creation Church-and grace, faith, health and wealth”, johon on viitattu Nokialaisen artikkelissa:

Kiitän Jumalaa juuristani uskonsanan opetuksissa. Se on todella veli Kenneth E. Hagin’in kaltaisten suurten Jumalan miesten ansiota, että tänä päivänä kykenemme näkemään syvemmälle Jumalan Sanaan. Kasvaessani opin paljon uskosta veli Hagin’ilta, jolla todella oli erikoinen uskon ilmoitus Herralta. Kunnioitan ja arvostan häntä syvästi kaiken sen vuoksi, mitä hän on opettanut minulle.” [19]

Hagin on eräs menestysteologian oppi-isistä. Menestysteologia on luonteeltaan metafyysinen kultti, joka opettaa, että ihminen voi puheen ja ajatuksen voimalla muuttaa todellisuutta, mikä on yhteneväistä noituuden kanssa. Näin syntien tunnustamisesta tulee synnin lähde, kun puhuttu sana luo todellisuuden.Tällainen ajattelu vie ihmisen lopulta täydelliseen paatumukseen.

Prince näyttää yhdistävän erittäin vaarallisella tavalla menestysteologisen positiivisen tunnustamisen opin armoon siten, että kokonaisuus saadaan kuulostamaan hyvältä ja raamatulliselta. Tämä ilmenee käsitteissä vanhurskaustietoisuus ja syntitietoisuus. Näin synti ei lopulta ole ihmisen syntiinlangenneesta luonnosta johtuvaa elämän todellisuutta, vaan jonkinlainen psyykkinen newage -henkinen tietoisuus.

Nokialainen jatkaa:

Prince antaa meille kaavan synnin tekemisen välttämiseksi toistamalla lausetta: ”Minä olen Jumalan vanhurskaus Jeesuksessa Kristuksessa.” On selvää, että Prince mainostaa jonkinlaista uskonsanan ”vanhurskaustietoisuutta” [1].

1 “Vanhurskaustietoisuus” on Joseph Prince’n keksimä sana, joka tarkoittaa tietoisena olemista siitä, että on vanhurskas. Käsitystä opettivat E W Kenyon ja Kenneth Copeland, molemmat uskonsanan opettajia. “Syntitietoisuutta” muka vaalivat saarnamiehet, jotka saarnasivat synnistä sen sijaan, että olisivat saarnanneet Kristusta ja uutta luomusta. Heidän ”Kristuksen vanhurskautensa” on jotakin, joka ei niinkään ole luettu uskovalle, vaan ennemmin on jotakin, joka on välitetty (imparted) henkeemme. Siten he näkevät itsensä nyt vanhurskaina olentoina eikä syntisinä, joiden ansiottomasti on suotu osallistua Jumalan Pojan vanhurskauteen. Tämä on vakava harha ja itseasiassa harhaoppi.

Syntimme tunnustaminen on se, joka tuo Jumalan puhdistuksen eikä ”yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin” (1. Joh. 1:7-9; 1. Joh. 5:18). Prince mainostaa harhaisesti, että tunnustaminen tarvitaan vain kerran kääntymyksessä. Jumala antaa jotenkin meille anteeksi jatkuvasti ja taukoamatta ”anteeksiantamuksen vesiputousten” alla.

Edelleen hänen kirjastaan, Anna armolle mahdollisuus:

Sukupolvien ajan Kristuksen ruumis on ollut lyötynä ja pantuna alituisen tuomion piirityksen alaiseksi syyttäjän taholta, koska he uskovat virheellisesti, että Pyhä Henki tuomitsee uskovat heidän synneistään. [43]

Tässä Prince selittää jotakin sellaista, jota uskovat hänen mielestään eivät ole käsittäneet vuosisatoihin, että Pyhä Henki EI tuomitse uskovia heidän synneistään? Pyhä Henki tuli näyttämään todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh. 14:17;16:7-12). Ilman Häntä me jäämme hengelliseen pimeyteen. Tämä itsessään on riittävä vihje, että Prince opettaa harhaa!

[…]

Joseph Prince määrittelee:

Ihmiset kysyvät minulta joskus: ”Pastori Prince, jos ette opeta seurakunnallenne kymmentä käskyä, niin mikä heitä hallitsee?” Ystäväni, Herra itse hallitsee heitä! [28]

Joseph Prince on soveltanut väärin Pyhän Hengen johdatusta (vrt. Joh. 16:13). Herra johtaa myös Sanansa kautta. Hänen lausuntonsa osoittavat selvästi, että hän opettaa antinomianismia (oppi, että uskon ja Jumalan armon avulla kristitty on vapaa kaikista laeista).
Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi – Jaakob 4:17.

Looginen johtopäätös on: ”on oltava tietoinen siitä, mikä on hyvää tehdäkseen sitä”; yhtälailla: ”on tiedettävä, mikä ei ole oikein, ettei tekisi syntiä”. Prince pitää kannattajansa tietämättöminä siitä, mitä Jumala vaatii. Kuten niin monet, hänkin saarnaa ”eri evankeliumia” – ”hyvänolon evankeliumia (feel good gospel)”.

Prince sanoo:

Oletko huomannut, että laki tuli, jotta synti tulisi suureksi? Se tarkoittaa selvästi, että mitä enemmän saarnaat lakia, sitä enemmän synti lisääntyy. Synnin voimahan on laki. Siksi kun… saarnaat enemmän laista, sinä kirjaimellisesti lisäät puita tuleen. [29]

———–

Myös tämä lausunto paljastaa hyvin Princen kristinuskolle vieraan menestysteologisen ajattelutavan.

edit:

Letusreason antaa paremmat lähteet Princen menestysteologisille juurille.

His book Destined to Reign, was released in July 2007, it contains teachings from the last ten years of preaching his gospel of grace. And one should take notice as to whom he credits in it. “I give thanks tor God for my roots in the Word of Faith teachings. It is truly on the shoulders of great men of God like Brother Kenneth E. Hagin that we are able to see further into the Word of God today. Growing up, I learned a lot about faith from Brother Hagin who truly had a special revelation of faith from the Lord. I deeply honor and respect him for all that he has taught me.” (Joseph Prince, Destined to Reign: The Secret to effortless success, wholeness and victorious living p.271)

Pastori Esa – Vaikea oppi Jumalan rakkaudesta

Pastori Esa kirjoittaa aiheesta. Suosittelen lukemaan tekstin kokonaan, mutta seuraavassa olennaisimmat. Lihavoinnit omia:

——————–

”Jumalan rakkaus kulttuurissamme on puhdistettu kaikesta, mitä kulttuurimme ajattelee epämukavana. Jumalan rakkaus on desinfioitu (sanitized), demokratisoitu (democratized) ja ennen kaikkea tunteellistettu (sentimentalized). Tämä kehityskulku on edennyt jo jonkin aikaa.”

Näin kirjoittaa kirjassaan Vaikea oppi Jumalan rakkaudesta yhdysvaltalainen teologi ja eksegeetti D. A. Carson (s. 12). Oppi Jumalan rakkaudesta on ajankohtaisempi, mutta myös väärinkäsitetympi kuin koskaan aiemmin.

Toinen, ensimmäisestä lähtökohdasta seuraava huomio on, että muut täydentävät totuudet Jumalan luonteesta ovat kulttuurissamme muuttuneet epäuskottaviksi. Päinvastoin väitettynä: Raamatun puhe Jumalan rakkaudesta tuntuu nykyihmiselle uskottavalta, jos se erotetaan muusta Jumala puheesta kuten opista Jumalan kaikkivaltiudesta, pyhyydestä, vihasta, kaitselmuksesta tai persoonasta – vain mainitakseen muutamia kristinuskolle keskeisiä totuuksia Jumalasta.

Nykyseurakunnassa puhe Jumalasta ystävänä painottuu sen hinnalla, että unohdamme julistaa Jumalaa Herrana, kuninkaana ja tuomarina. Jumalan karaktäärisoidaan mielellään aikammekaltaiseksi, sentimentaaliseksi ja psykologisoiduksi ihmiseksi. Jumalasta puhutaan mieluummin tuntevana olentona kuin puhuvana, ajattelevana ja toimivana persoonana.

[…]

Neljänneksi tilalle on tullut sentimentaalinen, ei-teistinen visio Jumalan rakkaudesta. Käytännössä tämä tarkoitta tunnustuksellisen kristinuskon hylkäämistä ja kokemuksellisuuden painottamista. Erityisesti useat kristityt kokevat vaikeaksi tähdätä tasapainoiseen näkemykseen Jumalan rakkauden ja kokemuksen korruptoituneesta maailmasta välillä. Kokemus maailmasta on paha, ja miten Jumala voi olla rakkaus. Miten Jumalan rakkaus ja oikeudenmukaisuus liittyvät toisiinsa, jos Afrikassa koetaan nälänhätää tai kristityt tukivat Hitlerin valtaannousua? Tämänkaltaiset kysymykset johtavat useita kristinuskon uudelleen tulkintaan.

Viimeiseksi lähtökohdaksi Carson mainitsee Jumalan esitettävän kristityissä piireissä liian yksinkertaistettuna kuin Raamattu sallii. Oppi Jumalan rakkaudesta esitetään senkaltaisissa asiayhteyksissä, joita Raamattu ei itsessään tue.

Ihmiset länsimaissa haluavat jumalan, joka on rakastava ja anteeksiantava vailla pyhyyttä ja transendenttisuutta. Tutkimukset nuorten ihmisten hengellisestä elämästä paljastavat, sen tähden, heidän rukousista puuttuvan sekä parannuksenteon että ilon saada anteeksi.

Jumalan rakkautta ei enää nähdä yhteydessä Hänen pyhyytensä, ja siksi uusi, harhautunut tunnustuksellisuus sisältää viisi pääkohtaa:

1) Jonkilainen luoja jumala on olemassa. Se kaitsee maailmaa ja ihmiselämää.
2) Jumala tahtoo ihmisten olevan hyviä, kivoja ja reiluja toisiaan kohtaan kuten Raamattu ja muut maailman uskonnot pääosin opettavat.
3) Elämän tarkoitus on tulla onnelliseksi ja tuntea olonsa hyväksi.
4) Jumala ei välttämättä ole osa ihmisen elämää paitsi ongelmia ratkottaessa.
5) Hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen.

Isossa osaa herätyskristillisyyttä länsimaissa on meneillään kehitys, jossa Kristuksesta ja hänen saarnaajistaan on tullut johtajuusguruja ja elämäntapa coacheja. Kristinusko on puhdistettu synnittömäksi, pyhyydettömäksi, ristittömäksi ja siten Jumalan rakkaus on kaventunut vain tunteeksi tulla hyväksytyksi sellaisenaan kuin on ilman kuuliaisuutena ja rakkautena vaikuttavaa uskoa.

—————————

Lukijoiden aktivointia

Blogi on saanut tähän mennessä 11265 lukukertaa ja vierailijoita on ollut keskimäärin 100-250 viikossa. Kommentteja on kuitenkin tullut vain 54. Tämä tekee 0.0047936 kommenttia/lukukerta. Suhdelukua parantaakseni ajattelin aktivoida lukijoita muutamalla kysymyksellä. Vastata saa myös anonyymisti. Jos lukijoilla on ehdottaa omia kysymyksiä, niin voin harkita niiden lisäämistä listaan.

1) Koskettaako hillsongilmiö (viihteellinen kevytkristillisyys) sinua henkilökohtaisesti?

2) Pidätkö viihteellistä kevytkristillisyyttä uhkana hengelliselle hyvinvoinnille?

3) Miten seurakuntien nuorisotyö tulisi järjestää, että ei tulisi erillistä nuorten seurakuntaa ja alakulttuuria?

4) Miten seurakunnissa voitaisiin siirtyä kristillisestä/”kristillisestä” kulttuurista kristilliseen uskoon?

5) Miksi viihteellinen kevytkristillisyys koskettaa mielestäsi juuri helluntaiseurakuntia ja karismaattista liikettä (vs. esim. luterilaiset ja reformoidut seurakunnat)?

4. Kohtaa pitää avata sen verran, että seurakunnat syntyvät monesti siten, että ihmisiä tulee herätyksen kautta uskoon. Näiden uskoon tulleiden lapset omaksuvat kulttuurin, mutta eivät kuitenkaan välttämättä kristillistä uskoa. Kun seurakunnan rahoituspohja on kuitenkin jäsenmäärässä, niin miten tämä ongelma tulisi ratkaista? Seurakunta maallistuu ja toiminta alkaa pyöriä maallistuneiden ihmisten tarpeiden ympärillä. Jos velkainen seurakunta alkaa julistaa ja elää perinteistä kristinuskoa, niin massat ja rahavirrat vähenevät. Konkurssi uhkaa.

Jäsenmäärän pohjalta kulttuurillisen ja viihteellisen kevytkristillisyyden kysyntä on suurempi, kuin perinteisen kristillisen julistuksen. Kristilliseen uskoon kuuluu myös monia nykykulttuurissa vaikeita asioita, kuten kristillinen avioliittoteologia ja seksuaalimoraali. Kun näistä vaietaan ja otetaan tilalle maailmalliset arvot, kuten itsensä toteuttaminen ja viihtyminen, niin massojen suosio on taattu, mutta Jumalan suosio taas on toinen kysymys..

Hillsong -ilmiö maailman silmin

Seinäjoelle perustettu uusi HOUM -ilmiö on saanut aikaan paljon keskustelua mm. vauvafoorumilla. Kommentit ovat anonyymejä, mutta blogin pitäjä on kuullut vastaavanlaisia kommentteja monelta taholta. Se, että ovatko anonyymit kommentit faktaa vai fiktiota, ja missä määrin, on lukijan itse päätettävä.

Mikä on viihteellisen kevytkristillisyyden hedelmä?

VIERAILIJA 18.1. klo 11:29 59/67
#58, hyvää pohdintaa! Itse en edes ole uskovainen, mutta nuorempana koin siihen vetoa ja aloin käydä just tuolla sjoen hellareilla, mutta lopetin, kun petyin porukan pinnallisuuteen ja sisäpiireihin. No, minulla on kuitenkin selvä mielipide siitä, millainen kristityn pitäisi olla, juuri parannusta tekevä ja elämässään arvoja noudattava. Täten mun mielestä ei vaan käy yksiin itserakkaat selfiet ja hässs-kommentit. Ei ne nyt SYNTIÄ ole, vaan kertovat ne kuitenkin henkilön arvomaailmasta. Mun mielestä ei vaan voi yhtä aikaa mahtua ihmiseen aito, nöyrä kristillisyys ja sitten oman ulkonäön palvonta. Tällänen tyyli varmaan tulee kyllä just siitä, kun opetus muuttuu vain kokemuksia ja kaikkea kivaa korostavaksi ja kaiken saa kyllä anteeksi. [jatkuu]

Häss! Noi houmilaiset ja sjoen hellarit näin yleensäkin on ylimielistä porukkaa. Muita katotaan nenänvartta pitkin ja kavereille ollaan niin mielinkielin koska HELMI tai TIMANTTISTA äijät ja HÄSS! Niin ja suurin osa tosta porukasta ryyppää ja rällästää ja tekee muutenkin kyseenalaisia juttuja ja kohtelee muita ihmisiä miten lystää koska hei, jumala armahtaa! Ihan sama mitä oot tehy niin ei se sun omaatuntoo paina kun jumala sen on jo antanu tekohetkellä anteeks. [jatkuu]

#64 jatkaa:

Ja sitten näiden hellarinuorten kanssa käytiin myös ryyppäämässä nuorteniltojen jälkeen. Se oli jotenkin niin sairasta, kuin elää kahdessa eri maailmassa.
Jos on pakko harrastaa irtosuhteita ja ryypätä uskovaisena niin parempo olla avoin siitä, mikään ei ole ällöttävämpää kuin tekopyhyys.