Markus O. Niemi – Karismaattinen gnostilaisuus

Kaikki on asenteesta kiinni. Argumentti kuuluu mm.: “Jos haluaa tehdä jotain täysillä Jumalalle, niin mikä siinä on väärin?”. Blogin jo tutuksi tullut nimi Markus O. Niemi kirjoittaa aiheesta:

Karismaattisessa kristillisyydessä nykyään suosittu asennekeskeisyys perustaa näin modernille arvorelativismille eli ajattelutavalle, jossa yksilö asettaa itse itselleen ne arvot, joihin hän haluaa sitoutua. Relativistisessa arvoajattelussa jokin yksilön valinta ei ole ”aito” siksi, että se on ”oikea”, vaan valinta on oikea, koska se on aito. ”Aidoimmat” valinnat ovat niitä, joissa yksilö eniten toteuttaa itseään ja joihin hän on sitoutunut – ei niiden edustamien objektiivisten arvojen, vaan itse sitoutumisen vuoksi. Joten sekulaarissa relativismissa valinnan kohteen arvon ratkaisee sitä kohtaan suunnattu asenne, ei itse kohde (muotoilu oma). Karismaattisessa kristillisyydessä tämä ajattelu saa omanlaisensa muunnoksen. Sen relativistinen taustaoletus kätkeytyy kristilliseen liturgiaan ja paljastuu avoimesti mahdollisesti vain silloin tällöin jonkinlaisina synergistisinä ”heittoina”, joissa korostetaan ”omaa aktiivisuutta” tai ”omaa osuutta”.

Niinpä henkilökohtaisessa jumalanpalvonnassa ja ylistämisessä painotetaan nykyisin enemmänuskovan asenteen kuin palvonnan ja ylistämisen kohteen merkitystä. Samalla unohdetaan perisyntiopin painokas viesti: kenenkään asenne ei ole puhdas, vaan synnin saasta tekee työtään langenneessa ihmisessä uskoontulon jälkeenkin. Asenne ei tosiasiallisesti ratkaise sen enempää pelastumista kuin palvontaakaan. Kukaan ei pelastu omaksumansa asenteen, vaan Kristuksen ristintyön vuoksi, eikä palvonta ole Jumalalle otollista siksi, että palvojalla on asenne kohdallaan, vaan siksi, että palvonnan kohteena on Kristus. Hyväkin asenne on samantekevä, mikäli kohde on väärä; mutta mikäli kohde on oikea, asenne ei voi olla huono. Jos katse kuitenkin kiinnitetään asenteeseen ratkaisevana tekijänä, kuten nykyisin tehdään, eletään jo hengellisessä harhassa.

[…]

Lisäksi seurakunnat voivat nyt hyvällä kollektiivisella omallatunnolla, evankeliumin nimissä, kiirehtiä muuttamaan puitteitaan ajanmukaisiksi: koska asenne ratkaisee, näyttävät viestinnän välineet neutralisoituvan. ”Katu-uskottavuuden” vaatimus saa tuekseen kokonaisen kulttuurin – kulttuurin, jonka ei koskaan olisi pitänyt päästä tunkeutumaan kristikunnan keskelle, mutta joka nyt itse asiassa monilta osin määrittelee sen, mitä ja millä tavoin kristityt evankelioivat, ylistävät, ajattelevat ja toteuttavat itseään. Harva esimerkiksi näkee nykyään mitään ongelmaa siinä, että useiden seurakuntien nuortenillat muistuttavat värivaloineen ja viihteellisine ylistyskappaleineen nykyaikaista rock-konserttia. Ja toki modernisaatio ulottuu laajemmallekin. Koska asenne ratkaisee, voidaan esimerkiksi ”evankeliointi” ja ”kristillinen arvomaailma” sulauttaa ongelmattomasti vaikkapa myöhäiskapitalistisen liike-elämän corpukseen, jossa asiakas on kuningas ja evankeliumin leviämistä säätelevät kysynnän ja tarjonnan lait (ei Pyhä Henki ja Jumalan vanhurskas tahto).

Advertisements

David Wilkerson – Mukautuvuuden evankeliumi

David Wilkerson kertoo saarnassaan mukautuvuuden evankeliumista. Erittäin suoraa asiaa tähän päivään. Juuri kaikenlainen nautinnonhakuisuus vaikuttaa voimakkaasti ja on ilmiöiden taustalla. Kristinuskostakin pitää tehdä kevyttä, helppoa, vetovoimaista, kulutettavaa ja nautittavaa.

-kahdenkymmenen minuutin haastamattomia huumoripitoisia “saarnoja”, mukavaa ja puoleensavetävää

-ihmisten miellyttämistä ja synneissään olevien ihmisten houkuttelemista

-amerikkalaiseen kulttuuriin kiinteästi sidoksissa oleva ilmiö

-ympäröivään maailmaan mukautumista

-synnyttää megaseurakuntia markkinatutkimuksen avulla

-taidokkaat, loistavat ja älykkäät saarnaajat

-lupaavin ja huomattavin uskonnollinen liike Amerikan historiassa

-seurakuntia johdetaan, kuin liikeyrityksiä ja pastori on toimitusjohtaja; iso bisnes

-riemuitsevat lihassa, vahvuudessa, maailmanaikaan mukautumisessa, maailman hyväksynnässä, rahassa ja väkimäärän suuruudessa

-Jeesus varoitti vääristä profeetoista, jotka tulevat lampaan asussa, mutta ovat sisältä raatelevia susia

-he muuttavat evankeliumin sopimaan ihmisten tarpeisiin

-yhdessä yössä tuhansia ihmisiä

-jos löydät oikean kaavan, niin menestys seuraa

Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. (Matt. 7:13-15)

Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen. (2Kor 11:13-15)

Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,  rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa (φιλήδονος) enemmän kuin Jumalaa rakastavia;  heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. (2Tim 3:1-5)

Blogin kävijämäärästä ja kommenteista

viikot

Hillsongilmiö -blogia on lukenut viikossa keskimäärin noin 130 kävijää. Kävijämäärään on vaikuttanut eniten Johannes Saranpään ja Niklas Niemelän irtiotto Seinäjoen ILTA -seurakunnasta ja sitä seurannut houmchurch.fi:n julkistaminen. Lukukertoja on tullut noin 350 viikossa. Kiinnostus ilmiötä kohtaan on säilynyt vakaana, mutta missä ovat kommentit? Vain harvat ja rohkeat (kiitos Lasse Romppanen, Markus O. Niemi, Skeptinen ääni, Lauri Rahkonen, Minsku ja Hannele!) ovat uskaltautuneet kommentoimaan blogin artikkeleita.

Markus O. Niemi – Kenen sielu ylistää todella

Markus O. Niemi kirjoittaa aiheesta blogissaan. Aihetta käsittelee aikaisempi blogikirjoitus nimeltään Modernin kristillisen musiikin henki ja elämä.

Ylistysmusiikkia ja ylistämisen ympärille rakentunutta kulttuuria määrittää huomattava emotionaalisuus ja pitkälti tämän emotionaalisuuden kautta käsitetty vapaus. Kun Michael W. Smith soittaa ja laulaa lavalla selvästi eläytyvän ja antautuvan ihmismassan edessä, on nykykatsannossa aivan liian helppo alkaa ajatella: “Tuo on todella hengellistä. Tuo on todellista ylistämistä.” Tai toisinpäin: “Tuo on pelkkää fiilistelyä. Sillä ei ole mitään tekemistä ylistämisen kanssa.” Kuitenkin kaikki johtopäätökset siitä, mitä yleisössä ja lavalla tapahtuu, perustuvat liikahduksiin omassa sielunmaailmassa, toisin sanoen tuntemuksiin siitä, mitä itse asiassa tapahtuu.

[…]

Kaikkien ihmisten sielun rakenne ei ole samanlainen. Osaa ylistysmusiikki ja tunteikkaat esitykset ahdistavat: he joko häipyvät paikalta tai istuvat kädet puuskassa. Toiset tempautuvat mukaan, eläytyvät. Kysymys kuuluu: Kenen sielu todella ylistää? Eikö sen, jonka vaikuttimet ovat puhtaat? Oikein ymmärrettynä tämä näkemys vapauttaa eläytyjät eläytymään ja murjottajat murjottamaan, sillä pääpaino on motiiveissa: siinä että valvomme ajatuksiamme, niiden puhtautta. Sillä, sattuuko ylistysryhmän esitys ärsyttämään tai ilahduttamaan, ei sinänsä ole merkitystä; merkitystä ei ole silläkään, seisommeko muiden kanssa, laulammeko, istummeko, eläydymmekö, otammeko etäisyyttä tai saako musiikki meidän kulmamme kurtistumaan. Nämä ovat sellaisenaan sielun (tunteiden) ja ruumiin toimintaa. Todellinen hengellisyys määrittyy vaikuttimista käsin.

Markus O. Niemi – Hengellisen ja sielullisen erottamisesta

Markus O. Niemi kirjoittaa aiheesta blogissaan.

Kun Jumalan voima (dynamis) halutaan saada omaan käyttöön ja irrottaa Kristuksesta, tulee sielullisen ja hengellisen erottamisesta erityisen problemaattista salatiedettä. Vasta silloin tarpeellistuvat ja korostuvat erilaiset “virittäytymiset”, tunnelmamusiikki ja “uskon ilmapiirin” luominen. Koska Kristus on Jumalan voima, ei Jumalan voimasta kuitenkaan ole mahdollista puhua raamatullisesti minään ihmisen käyttöön saatavana resurssina. Jos Jumalan voima on personaalinen Kristus, on hänen ajattelemisensa ihmisen käyttövoimana (olipa kysymyksessä lahja tai ei) esineellistävää ja siten rienaavaa. Persoonaa ei koskaan omisteta voimana, jota voidaan levittää ja tartuttaa toisiin ihmisiin “voitelun” tai “ilmapiirin” kautta, vaikka moni karismaatikko sellaista väittääkin.

Houmchurch Ilkassa

Etelä-Pohjanmaan maakuntalehti Ilkka on kirjoittanut uudesta seurakunnasta lyhyessä artikkelissaan. Uutena tietona seurakunnan toimintaa lähdetään rakentamaan noin 50 henkisen tiimin voimin. Mukana on monen ikäistä väkeä[…] . Ilkka on myös kirjoittanut aikaisemmin Seinäjoen helluntaiseurakunnan ja siitä irtautuneiden nuorisopastoreiden sopimuksesta, jossa [k]umpikin osapuoli on luvannut, että ”toisen hengellistä työtä ei vahingoiteta sanoilla eikä teoilla”.

Hillsongilmiö etenee Seinäjoella – Houmchurch.fi

Johannes Saranpään ja Niklas Niemelän perustama uusi HOUM -seurakunta on saanut uudet kotisivut ja esittelyvideokin “teaser” on jo julkaistu. Hillsongista tuttuun tyyliin Saranpää ja Niemelä esittäytyvät vaimoineen pastoreina.

PERHE. Meille seurakunta on perhe. Perheessä mahtavaa on se, että paikkaa ei ansaita, vaan siihen kuulutaan. Näin näemme myös seurakuntaperheen.

KOTI. Meille seurakunta on koti. Olemme innoissamme siitä ja tahdomme, että Houmissa on viihtyisää ja hyvä olla. (http://houmchurch.fi/)

Uusi seurakunta kertoo näin itsestään. Nykyisen individualistisen ja juurettoman aikakauden keskellä yhteisöllisyydellä on vetoa. On toinen kysymys, että mitä nämä käsitteet pitävät sisällään. Eihän tavallinen koti tai perhekään mainosta itseään, vaan siihen kuuluminen on itsestäänselvyys. Image -lehden Johannes Saranpäästä tekemän jutun perusteella Seinäjoen ILTA panosti kuitenkin voimakkaasti markkinointiin ja mielikuvien luontiin.

Kun Seinäjoen ILLAn puuhamiehet ovat lähteneet perustamaan omaa projektia, niin onko näillä sanoilla todella sisältöä vai ovatko ne tyhjää markkinointipuhetta? Aitous saa väistyä imagon luomisen tieltä. Kun markkinoinnin ammattilaiset ovat asialla, niin mitään ilmaisua ei voi ottaa sellaisenaan ilman ajatusta siitä, että tässä pyritään markkinoimaan ja luomaan mielikuvia.

Houmiin tullessa voit huoletta unohtaa suurimman osan mielikuvista, mitä mieleesi tulee sanasta seurakunta. (http://houmchurch.fi/uutiset/tasta-se-alkaa-2/)

Raamatun opetus, pyhyys, Jumalan kunnioitus, Jeesuksen ristin sovitus ja sen merkitys. Synteihin kuolleelle (Ef 2:1) ja Jumalan vihamiehelle pahoissa teoissaan (Kol 1:21) on suurin este seurakuntaan tulemiselle se, että Jumala on siellä läsnä sanansa kautta. Pyhä Henki näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion (Joh 16:8). 

Ihminen haluaa luonnostaan piiloutua pyhältä Jumalalta, mutta silti säilyttää jumalisuuden ulkokuoren (2Tim 3:5). Parhaiten tämä onnistuu sellaisessa ympäristössä, jossa ihminen ei paljastu syntiseksi ja langenneeksi. Jumalan armolla ja evankeliumilla ei ole mitään merkitystä, jos ihminen ei tiedosta omaa syntiinlangennutta tilaansa.

Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. (Joh 3:19-20)

Myös se tapa, jolla evankeliumi esitetään houmchurch.fi:n sivulla on hyvin pelkistävä, puutteellinen ja omituinen. Houmchurch.fi -sivusto ei myöskään viittaa kertaakaan (korjatkaa jos olen väärässä) Raamattuun!:

Evankeliumi on ilosanoma, joka tuntuu jopa liian hyvältä ollakseen totta. Se ei ole sanoma täydellisistä ihmisistä, vaan täydellisestä Jumalasta, joka rakastaa epätäydellisiä ihmisiä. Kuitenkin juuri tuohon täydelliseen rakkauteen ja hyväksyntään kätkeytyy avain todelliseen elämän muutokseen. Evankeliumi on yksinkertaista. Jumala on hulluna sinuun  ja hän haluaa pelastaa sinut.