Miten ylistysmusiikki tuhosi minut, katkeruudesta siunaukseen – thepaperthinhymn.com

Blogi nimeltään paperthinhymn kirjoittaa aiheesta:

Muistan, kun kävin moderneissa nuorisotapahtumissa ja ylistin tunteja sellaisen ylistysmusiikin avulla, jota pidin silloin ilmiömäisenä. Se oli kovaäänistä, mukaansatempaavaa, kyse oli minun rakkaudestani Jeesusta kohtaan ja jotkin laulut saattoivat kestää yli puoli tuntia. Rytmikästä. Sykkivää. He rakensivat rakentamistaan tunnetilaa, joka muuttui kyynelten kautta puhtaaksi ja lämpimäksi hyvänolontunteeksi.

Tämän kaiken jälkeen tunsin aina oloni lämpimäksi ja hengellisesti kosketetuksi. Tunsin itseni tyhjentyneeksi, kulutetuksi ja kuitenkin todella onnelliseksi. Näissä hetkissä tunsin olevani lähempänä Jumalaa, ja kun sanottiin “hengen todella ilmestyneen” en voinut olla muuta, kuin samaa mieltä. Tiesin täsmälleen, mitä he tarkoittivat. Muistan, kun olin teini ja myöhemmin nuori aikuinen seurakunnassa, jossa oli hyvin taidokas ylistysporukka. He eivät ehkä olleet yhtä taidokkaita, kuin esiintyjät suurissa konferensseissa, mutta he eivät jääneet intensiteetistä yhtään jälkeen. Näin he saivat minut ja ystäväni hurmioon. Yleensä ainut mitä he tarvitsivat oli oikea Hillsong -laulu ja olimme valmiina.

Mutta nämä hetket, jolloin tunsin itseni kosketetuksi ja lähellä Jumalaa, eivät kestäneet kovinkaan pitkään. Nuorisotapahtuma oli perjantaina ja olin huippufiiliksissä koko illan. Tämä tunne väheni hieman lauantaina, nousi vähän sunnuntaina ja tiistaihin mennessä se oli täysin kadonnut. En tuntenut olevani lähellä Jumalaa. En tuntenut oloani hengelliseksi. Puolet ajasta en edes tuntenut itseäni kristityksi. Huomasin, että kaipasin sitä hengellistä huippukokemusta, jonka olin kokenut. Halusin sitä todella. Huomasin, että laskin tunteja perjantaihin, että voisin taas ylistää ja saada takaisin ne tunteet, jotka olin kadottanut. Perjantaina Jumala rakasti minua ja tiesin, että hän oli tyytyväinen. Maanantaina olin masentunut ja aistin, että hän ei hyväksynyt minua. Perjantaina olin Jumalan suosiossa, mutta maanantaina hänen pettymyksensä oli tunnettavissa. Päättelin siis, että jos suhteeni Jumalaan olisi läheinen, niin en tuntisi oloani niin irralliseksi hänestä, vaan oloni olisi samanlainen, kuin ylistyksen aikana. Tämä oli jälkikäteen ajatellen hyvin outoa aikaa.

Kuitenkin vuosien kuluessa olen oppinut monia arvokkaita asioita. Tärkeimpiä niistä on ollut sen huomaaminen, että tunnetasolla koettu huippukokemus ei pysty korvaamaan todellista hengellisyyttä. Kukaan ei kerro tätä seurakunnan lapsille, mutta se on totta. Olen oppinut, että ilman tietoa jopa Kristuksen ylistäminen voi olla vihollisen minua vastaan käyttämä ase. Jos käsittelemme ylistyksestä seuraavaa tunnetasolla koettavaa huippukokemusta samoin, kuin heroiinia narkkarin käsissä, ihmisiin tulee sattumaan.

Olen oppinut, että nuori voi olla nuortentoiminnassa mukana, itkeä kaksi tuntia polvillaan kädet ylös nostettuina ilman, että olisi kertaakaan maistanut mitään lähelläkään todellista ja aitoa kohtaamista Pyhän Hengen kanssa. Olen oppinut, että nuo kokemukset voivat saada nuoren sekaisin ja sama nuori voi nuoruuden ollessa ohi tehdä täyskäännöksen, polttaa hasissätkän ja harrastaa seksiä poikaystävänsä kanssa. Aikaisemmat kaksi tuntia täysin unohdettuina. Olen oppinut, että ylistyksen tarkoituksena voi olla raamatullisen opin ja Jumalan tuntemisen edistämisen sijaan typerien, merkityksettömien ja pinnallisten sanoitusten toistaminen.

Olen oppinut, että tunnehuipun perässä juokseminen voi murskata sielun. Se saa ihmiset ajattelemaan, että sellaiset kokemukset kuuluvat luonnollisena osana kristilliseen elämään. Kun he epäonnistuvat toistuvien kokemusten saamisessa, heistä tulee katkeria ja pettyneitä. Se voi saada aikaan masennusta ja pelkoa näin teroittaen veistä, jolla lampaita teurastetaan. Syvyyden lisäämisen sijaan se saa aikaan pinnallisuutta, kypsymättömyyttä ja sekavuutta. Olen oppinut, että ylistyksestä voi tulla seurakunnan suurin painopiste, joka saa ylistysillat sivuuttamaan raamattupiirit ja sunnuntaikokouksen. Seurakunta laittaa helposti enemmän resursseja, energiaa, suunnittelua ja aikaa valtavaan ylistyskokoukseen, kuin syvällisiin, ajatuksia herättäviin, kypsyneisiin, teologisesti tarkkoihin ja haastaviin raamattupiireihin.

[JATKUU ENGLANNIKSI]

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s