Hillsongin jäsenet eivät ole tyytyväisiä Brian Houstonin homokannanottoon

Hillsongchurchwatch jatkaa liittyen aikaisempaan homokannanottoon artikkelissa “Hillsong members don’t appear happy with Brian’s stance on same sex issues…

Pastorin mukaan hän ei julkisesti “tuomitse” homoseksuaalisuutta, koska seurakunnalla on kampuksia New Yorkissa ja Californiassa, jossa on tasa-arvoinen (propagandatermi, käänt. huom.) avioliittolaki.

“Tarkoitin, että julkiset ihmisiä tuomitsevat lausunnot laittavat esteen seurakunnan ja maailman välille…minkä takia Hillsongilla emme halua tehdä ihmisten elämässä olevista todellisista asioista lyhyttä lausuntoa.”

Vahvalla helluntaiseurakunnalla on yli 100 000 viikottaista kävijää maailmanlaajuisesti ja se tunnetaan koko maailmassa paljon myyvien kristillisten rock -albumien tuottajana. Houstonin ilmaisu sai aikaan kriittisiä kommentteja Hillsongin sadoilta tuhansilta seuraajilta Facebookissa, jotka olivat huolissaan seurakunnan epäselvästä suhtautumisesta avioliittoon.

Hillsongchurchwatch on poiminut englanninkielisen artikkelin jatkoksi kuvakaappauksia Hillsong -ryhmän jäsenten kirjoittamista Facebookin kommenteista, jotka koskevat homoaihetta.

Advertisements

Voivatko kristityt olla hengellisesti petettyjä ja kuinka voivat välttyä siltä? – Ajankohtaista uskosta -blogin kirjoitus

Seuraavassa ote Ajankohtaista uskosta -blogin julkaisemasta kirjoituksesta, joka on käännetty englannista. Alkuperäinen artikkeli:

Can Christians Be Spiritually Deceived, and How Can They Avoid it?
Commentary by Roger Oakland
Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
http://www.understandthetimes.org

Suomentanut Samuel Korhonen

On hyvin todennäköistä, että joudumme petetyiksi, jos olemme taipuvaisia seuraamaan ihmisiä ennemmin kuin Jeesusta Kristusta ja Hänen Sanaansa. Monet uudet uskovat on johdettu harhaan vaelluksessaan seuraamaan ihmistä. Tämä ihminen voi näyttää jumaliselta ja näyttää jopa olevan hyvä Sanan opettaja. Saarnatuolissa hän voi jopa olla voideltu, koska opettaa Raamattua. Raamattu on Jumalan Sana ja Jumala voitelee Sanansa.

[…]

Toinen asia, johon uudet kristityt (ja vanhemmatkin) törmäävät, on, että heitä opetetaan kyseenalaistamatta seuraamaan pastoriensa ja vanhimpiensa opetuksia. Heille sanotaan, että heiltä puuttuu hengellinen kypsyys tulkita hengellisiä asioita omin avuin ja että totellessaan johtajiaan he tottelevat Jumalaa. Toisin sanoen heille sanotaan, että heidän johtajansa palvelevat heidän hengellisenä suojanaan ja siksi he ovat aina turvassa ja kuuliaisia Jumalalle, kun seuraavat johtajiensa opetuksia. Eräs sellainen johtaja sanoi ystävälleni: ”Et sinä ole pätevä erottamaan hengellistä petosta.”

Kun jokin ryhmä tai organisaatio joutuu tähän pisteeseen, asiat voivat käydä hyvin vaarallisiksi. Pohjimmiltaan on muodostunut kultin kaltainen ympäristö ja siinä olevat eivät tiedä sitä. On mahdollista, etteivät edes johtajat tiedä sitä. Pian ”kultin” jäsenet lainaavat johtajiaan ja heidän sanomisiaan. He odottavat nyt johtajiensa antavan julistuksia ja säädöksiä. Jos johtajat eivät sano mitään luopumuksesta, niin sen täytyy olla OK. Jos he sanovat jotakin luopumuksesta, niin he sanovat: jaa.

Olen nähnyt tämän yhä uudelleen, missä uskovat eivät enää ajattele itse eivätkä tarkista itse Jumalan Sanasta. He ovat ympäröineet itsensä väärällä turvallisuuden tunteella luottamalla yksinomaan pastoriinsa ja vanhimpiinsa. Tämä ei ole se tapa, jolla kristikunnan pitäisi toimia Raamatun mukaan. Jeesus käski mennä ja tehdä opetuslapsia eikä lapsia. Seuraajat ovat seuranneet johtajia, jotka ovat olleet kuin pillipiipareita, jotka johtavat louhikkoisille ja vaarallisille jyrkänteille. Kun seurataan ihmisiä, heidän menetelmiään ja heidän liikkeitään, niin vaara odottaa ja lopulta nuo liikkeet luhistuvat.

Monissa näissä tämän päivän liikkeissä johtajilla on asioita, joita ei ole käsitelty. Kun tämä tapahtuu liikkeelle, niin liike katsoo johtamismallia ja ratkaisemattomat virheet ja synnit siirretään alaspäin.

Olen ollut yllättynyt, kun monet tuntemani ihmiset vuosien mittaan ovat sanoneet minulle: ”En koskaan enää mene sen ryhmän kokoukseen – he ovat niin maailmallisia.” Sitten kuitenkin saan tietää, että hän osallistuu taas. Se vain näytti niin vaikealta irroittautua ”menemästä virran mukana.”

Superapostoli Steven Furtick

Steven Furtick on Elevation Church:n pastori, josta hillsongchurchwatch on kirjoittanut blogiartikkelissaan. Wikipedian mukaan Elevation Church:ssa oli viikottaisia kävijöitä 15000 vuonna 2013. Furtick on erittäin suosittu pastori ja merkittävä Hillsong -ilmiön suunnannäyttäjä. Koska kyse on maailmanlaajuisesta ilmiöstä, niin Suomessakin otetaan näistä vetovoimaisista tähdistä mallia. Menestys saavutetaan kopioimalla toimiva konsepti.

Furtick julistaa itseään Hillsongkonferenssissa 2014. Englanninkielisessä lainauksessa superapostoli -lause on katkonainen, mutta viittaus Furtickiin itseensä on selvä:

“Apostoli Paavalin toinen korinttolaiskirje on mielenkiintoinen kirja, jossa Paavalin koko ihmisyys on näkyvillä. Hänellä on eräänlainen kilpailu saarnaajajoukon kanssa, jota hän kutsuu superapostoleiksi. Pidän tätä kaikista siisteimpänä ilmaisuna. Pitäisin todella siitä, että nykyisen siistin pastori -nimityksen sijaan voisin olla superapostoli. Minkähänlaista se olisi? Se on uusi nimitykseni Judah Smith:lle. Superapostoli Judah Smith. – Steven Furtick, Hillsong Conference 2014, Session 1, 30/06/2014.

Furtick antaa itsestään erittäin egomaanisen vaikutelman videolla “Hey Haters“, jossa hän kertoo mielipiteensä arvostelijoistaan. Video on hyvä katsoa myös ilman ääniä, koska siten pääsee keskittymään Furtickin kehon kieleen.

Toisella videolla Furtick paljastaa äärimmäisen pragmaattiset näkyviin tuloksiin keskittyvät arvonsa. Hänelle Raamatun opettaminen on ristiriidassa mitattavien tulosten saavuttamisen kanssa. Extremetheology -blogi on myös käsitellyt Furtickin ajattelua.

Yli viisi sataa ihmistä on antanut elämänsä Jeesukselle ensimmäistä kertaa tässä seurakunnassa. Se on yli sata kuukaudessa. [taputuksia] Jos tämä ei saa sinua innostumaan ja tarvitset John Calvinin kokoamat opit armosta innostamaan sinua, niin olet väärässä seurakunnassa. Anna, kun otan puhelinluettelon. Charlottessa on 720 seurakuntaa. Olen varma siitä, että voimme löytää yhden, johon voit työntää naamasi niin, että tulet hengellisesti ylipainoiseksi etkä pysty enää edes liikkumaan. —https://www.youtube.com/watch?v=hQv0GN6mCyQ#t=71 ajassa 1:13-1:42

Huffington Post ja Charisma Magazine jatkavat homoaiheen käsittelemistä

Hillsongchurchwatch on viitannut sekä Huffington Post:n että Charisma Magazinen artikkeleihin homoaiheesta.

Megaseurakunnan johtaja Brian Houstonin vastauksessa LGBT (lesbo, gay, bi, transgender) kysymykseen mainitaan “maailma, jossa elämme, taakka, jonka kanssa elämme ja Sana, jonka mukaan elämme.” Nykyinen maailma, jossa elämme ei poikkea menneisyyden maailmasta. Jeesus teki erittäin selväksi sen, että Nooan aikainen maailma ei poikennut nykyisestä tai tulevasta. “Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva myös Ihmisen Pojan tullessa.” Siispä taakka jonka kanssa elämme ei myöskään ole muuttunut. Synti ja turmelus on ollut olemassa syntiinlankeemuksesta lähtien. Samoin Sana, jonka mukaan elämme on yhtä relevantti tänään, kuin koskaan. Jumala ei ole jäljessä nykyajan trendeistä, koetuksista ja houkutuksista.

Jokaisen hengellisen johtajan tulee muistaa, että Jumala valitsi ensimmäisen papistonsa epäjumalanpalveluksesta ja moraalittomuudesta erottautumisen perusteella. Näitä asioita muut Hänen kansastaan hyväksyivät ja harjoittivat. Jumala oli alun perin suunnitellut jokaiselle perheen päälle papillisen kutsumuksen. Tämä nähdään ensimmäisessä pääsiäisessä, kun Israelin lasten ei täytynyt odottaa erityistä pappia toimittamaan pääsiäislampaan uhritoimitusta. Vastuu annettiin jokaisen huoneen päälle. Tänään sitä nimitetään uskovien yleiseksi pappeudeksi.

[…]

Vaikka tästä asiasta on paljon sanottavaa, on tärkeää, että hengellisen johtamisen olennainen perusta ei tule ohitetuksi. Se on synnistä erottautumista! Jumala ei mukaudu syntiin tai kompromisseihin millään tavalla. […] Uskon, että Jumala etsii taas hengellisiä johtajia, jotka eivät huoju eivätkä tee kompromisseja millään tavalla nykyisen LGBT (lesbo, gay, bi, trans) -agendan kanssa. Jumala etsii johtajia, jotka nousevat ja tekevät selväksi maailmalle heidän vihansa sellaisia käytäntöjä kohtaan. Vähempään tyytyminen tulee aiheuttamaan heille hylätyksi tulemisen palvelutyössä puhumattakaan Jumalan suosiosta ja tarkoituksesta.

Lähde: By David Ravenhill, Brian Houston, the Golden Rule and the Golden Calf, Charisma Mag, http://www.charismanews.com/world/45840-brian-houston-the-golden-rule-and-the-golden-calf, Julkaistu 21.10.2014. (Luettu 23.10.2014.)

Hillsongchurchwatch jatkaa homoaiheen käsittelyä

Hillsongchurchwatch on julkaissut kaksi blogikirjoitusta jatkaen aiheen käsittelyä: Brian Houston’s statement: ‘defending’ every wind of doctrine? ja Hillsong grooming its members to embrace Queerstianity? (Part 8) .

Homokysymyksen käsittelyssä huomiota herättää se, että erilaisilta homoaktivisteilta tulevat kommentit ovat paljon rehellisempiä, kuin Hillsongin johdon kannanotot koskien homokysymystä. Homoaktivistit myös saavat paljon suorempia vastauksia, kuin Hillsongin suurelle yleisölle antamat vastaukset. Matthew Vines kertoo aiheesta lisää New York Timesissa:

“Matthew Vines toivotti Houstonin kommentit tervetulleiksi. Vines on nuori homoevankelikaali, joka yrittää vakuuttaa evankelikaaliselle maailmalle, että Raamattu ei ole homo- ja lesboavoimuutta vastaan.”

“Onko Hillsongin vaikutus pääasiallisesti opillista ja teologista? Ei, se ei ole, mutta musiikki on niin evankelikaalista, kuin mahdollista. Tämä on ihmisten tavoittamisen ja heihin vaikuttamisen kannalta erittäin tärkeää.” Vines sanoi.”

Tämän takia Hillsong on niin vaarallinen. He käyttävät musiikkiaan väärän teologian salakuljettamiseksi, minkä Matthew Vines on huomannut. (Lähde Hillsong grooming its members to embrace Queerstianity? (Part 8))

Brian Houston’s statement: ‘defending’ every wind of doctrine? -kirjoituksessa hillsongchurchwatch käsittelee Hillsongin aikaisempia kannanottoja homokysymykseen liittyen. Brian Houston on jo aikaisemmin käsitellyt homokysymystä Ben Greshamin kanssa, joka on yksi tunnetuista Sydneyn “homoyhteisön” johtajista ja “kristitty” homoaktivisti.

Greshamin oman web-sivun mukaan Houston mainitsi seuraavat asiat:

* Brian lausui selkeästi, että Hillsong -seurakunta (ja hän itse) ei enää tue ex-gay -palvelutyötä

* Brian myönsi, että Hillsong on ollut menneisyydessä tekemisissä ex-gay palvelutyön, kuten Exit Ministries, Living Waters ja Exodus, kanssa. Brian mainitsi, että hän ei ollut koskaan täysin vakuuttunut ex-gay -palvelytyön ideasta, vaikka hänen isänsä Frank Houston tuki niitä.

* Brian ei halua ex-gay -sanoman julistamista Hillsongin saarnapöntöstä.

Lähde

Hillsongin Brian Houston kieltäytyy ottamasta kantaa homokysymykseen

Jonathan Merritt on julkaissut 16.10.2014 blogissaan transkription haastettelusta, jossa The New York Timesin Michael Paulson kysyi Brian Houstonilta kantaa homoliittoihin. Myös hillsongchurchwatch on julkaissut oman transkription haastattelusta. Brian Houston jatkaa Hillsongille ominaisella linjalla ja kieltäytyy ottamasta kantaa.

Houston puhuu raamatullisen seksuaalimoraalin opettamisen sijaan kulttuurillisesta relevanssista, ihmisten suosion säilyttämisestä (“Miten meistä ei tule hylkiöitä”); 2. kappale, ja Jumalan sanan sijaan keskustelusta. Homokysymys on Houstonin mukaan käynnissä oleva keskustelu ja olemme matkalla sen kanssa (minne?). Nowtheendbegins on käsitellyt Houstonin kannanottoa (tai sen puutetta) blogissaan.

Etelän Baptistien Al Mohler on ottanut kantaa homokysymykseen omalla sivullaan. Al Mohler kirjoittaa, että ei ole olemassa kolmatta tietä eli vaihtoehtoa ottamatta kantaa homokysymykseen.

Lopulta jokainen seurakunta Amerikassa tulee tekemään julkisen kannanoton tästä aiheesta. On vain ajan kysymys (ja suurimmalle osalle seurakunnista aikaa ei ole paljon) ennen kuin jokainen maan seurakunta kohtaa tämän koetuksen.

Nowtheendbegins on löytänyt New Yorkin Hillsongin Carl Lentzin haastattelun, jossa Lentzin vaimo Laura kommentoi väliin homokysymystä käsitellessä seuraavasti:

Ei ole meidän tehtävämme kertoa kenellekään, että kuinka heidän tulisi elää. Se on heidän oma matkansa.

https://www.youtube.com/watch?v=Hh9LiOwVj6E  kohdassa 9:24.

Miten ylistysmusiikki tuhosi minut, katkeruudesta siunaukseen – thepaperthinhymn.com

Blogi nimeltään paperthinhymn kirjoittaa aiheesta:

Muistan, kun kävin moderneissa nuorisotapahtumissa ja ylistin tunteja sellaisen ylistysmusiikin avulla, jota pidin silloin ilmiömäisenä. Se oli kovaäänistä, mukaansatempaavaa, kyse oli minun rakkaudestani Jeesusta kohtaan ja jotkin laulut saattoivat kestää yli puoli tuntia. Rytmikästä. Sykkivää. He rakensivat rakentamistaan tunnetilaa, joka muuttui kyynelten kautta puhtaaksi ja lämpimäksi hyvänolontunteeksi.

Tämän kaiken jälkeen tunsin aina oloni lämpimäksi ja hengellisesti kosketetuksi. Tunsin itseni tyhjentyneeksi, kulutetuksi ja kuitenkin todella onnelliseksi. Näissä hetkissä tunsin olevani lähempänä Jumalaa, ja kun sanottiin “hengen todella ilmestyneen” en voinut olla muuta, kuin samaa mieltä. Tiesin täsmälleen, mitä he tarkoittivat. Muistan, kun olin teini ja myöhemmin nuori aikuinen seurakunnassa, jossa oli hyvin taidokas ylistysporukka. He eivät ehkä olleet yhtä taidokkaita, kuin esiintyjät suurissa konferensseissa, mutta he eivät jääneet intensiteetistä yhtään jälkeen. Näin he saivat minut ja ystäväni hurmioon. Yleensä ainut mitä he tarvitsivat oli oikea Hillsong -laulu ja olimme valmiina.

Mutta nämä hetket, jolloin tunsin itseni kosketetuksi ja lähellä Jumalaa, eivät kestäneet kovinkaan pitkään. Nuorisotapahtuma oli perjantaina ja olin huippufiiliksissä koko illan. Tämä tunne väheni hieman lauantaina, nousi vähän sunnuntaina ja tiistaihin mennessä se oli täysin kadonnut. En tuntenut olevani lähellä Jumalaa. En tuntenut oloani hengelliseksi. Puolet ajasta en edes tuntenut itseäni kristityksi. Huomasin, että kaipasin sitä hengellistä huippukokemusta, jonka olin kokenut. Halusin sitä todella. Huomasin, että laskin tunteja perjantaihin, että voisin taas ylistää ja saada takaisin ne tunteet, jotka olin kadottanut. Perjantaina Jumala rakasti minua ja tiesin, että hän oli tyytyväinen. Maanantaina olin masentunut ja aistin, että hän ei hyväksynyt minua. Perjantaina olin Jumalan suosiossa, mutta maanantaina hänen pettymyksensä oli tunnettavissa. Päättelin siis, että jos suhteeni Jumalaan olisi läheinen, niin en tuntisi oloani niin irralliseksi hänestä, vaan oloni olisi samanlainen, kuin ylistyksen aikana. Tämä oli jälkikäteen ajatellen hyvin outoa aikaa.

Kuitenkin vuosien kuluessa olen oppinut monia arvokkaita asioita. Tärkeimpiä niistä on ollut sen huomaaminen, että tunnetasolla koettu huippukokemus ei pysty korvaamaan todellista hengellisyyttä. Kukaan ei kerro tätä seurakunnan lapsille, mutta se on totta. Olen oppinut, että ilman tietoa jopa Kristuksen ylistäminen voi olla vihollisen minua vastaan käyttämä ase. Jos käsittelemme ylistyksestä seuraavaa tunnetasolla koettavaa huippukokemusta samoin, kuin heroiinia narkkarin käsissä, ihmisiin tulee sattumaan.

Olen oppinut, että nuori voi olla nuortentoiminnassa mukana, itkeä kaksi tuntia polvillaan kädet ylös nostettuina ilman, että olisi kertaakaan maistanut mitään lähelläkään todellista ja aitoa kohtaamista Pyhän Hengen kanssa. Olen oppinut, että nuo kokemukset voivat saada nuoren sekaisin ja sama nuori voi nuoruuden ollessa ohi tehdä täyskäännöksen, polttaa hasissätkän ja harrastaa seksiä poikaystävänsä kanssa. Aikaisemmat kaksi tuntia täysin unohdettuina. Olen oppinut, että ylistyksen tarkoituksena voi olla raamatullisen opin ja Jumalan tuntemisen edistämisen sijaan typerien, merkityksettömien ja pinnallisten sanoitusten toistaminen.

Olen oppinut, että tunnehuipun perässä juokseminen voi murskata sielun. Se saa ihmiset ajattelemaan, että sellaiset kokemukset kuuluvat luonnollisena osana kristilliseen elämään. Kun he epäonnistuvat toistuvien kokemusten saamisessa, heistä tulee katkeria ja pettyneitä. Se voi saada aikaan masennusta ja pelkoa näin teroittaen veistä, jolla lampaita teurastetaan. Syvyyden lisäämisen sijaan se saa aikaan pinnallisuutta, kypsymättömyyttä ja sekavuutta. Olen oppinut, että ylistyksestä voi tulla seurakunnan suurin painopiste, joka saa ylistysillat sivuuttamaan raamattupiirit ja sunnuntaikokouksen. Seurakunta laittaa helposti enemmän resursseja, energiaa, suunnittelua ja aikaa valtavaan ylistyskokoukseen, kuin syvällisiin, ajatuksia herättäviin, kypsyneisiin, teologisesti tarkkoihin ja haastaviin raamattupiireihin.

[JATKUU ENGLANNIKSI]