Nuorisopastoreiden eroaminen ja uusien seurakuntien perustaminen suomenlaajuinen ilmiö

Pastori Esa kirjoittaa blogissaan seuraavasti:

Viimeiset vuodet Suomen helluntaiherätyksen kehityksen kulkua seuranneena olen tullut lopputulokseen, että nyt on viimeinen hetki pysähtyä katsomaan ja arvioimaan rehellisesti mitä on tapahtunut ja mihin olemme menossa. Erityisesti viimeisillä Talvipäivillä (2014) Hämeenlinnassa kuulimme, että viimeisen viiden vuoden kehitys on johtanut noin 70 nuoriso- tai nuoremman pastorin irtautumiseen helluntaiseurakuntien työsuhteesta (luvut ovat muistin varaisia ja siten vain suuntaa antavia). Toinen yhä vahvistuva ilmiö on, että entiset ja nuoremmat helluntaipastorit perustavat uusia, tunnustuskuntiin sitoutumattomia seurakuntia. Esimerkiksi Vedä Henkeä – seurakunta  Pietarsaaressa, United Helsinki Helsingissä ja vielä nimeltä tuntematon seurakunta on irtautumassa Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisotyöstä.

Seinäjoen ilmiö ei siis rajoitu pelkästään Seinäjoelle, vaan on koko maan ja hyvin todennäköisesti myös maailmanlaajuinen. Hillsong -ilmiö on päässyt todella kauan vaikuttamaan perinteisten seurakuntien nuorisotyössä ja musiikki on ollut yksi voimakkain kanava, jonka kautta muutos on levinnyt.

Perinteisesti uuskarismaattisuus on ollut syy irrota helluntaiherätyksestä kuten cityseurakunnat. Edellä esitetyt kolme seurakuntaa ulkopuolelta arvioiden etsivät aidosti uutta ja vaikuttavaa seurakuntakulttuuria saavuttaa seurakunnista ja kristinuskosta vieraantuneita suomalaisia. Syyt eivät siis ole karismaattisuuden uusissa painotuksissa.

Yksi perinteinen helluntaiseurakunta, Helsingin Filadelfia, on käynyt lävitse voimakkaan sosiaalisen kulttuuriuudistuksen, jolla uutta sukupolvea pyritään saavuttamaan. Näen tällä hetkellä, että Filadelfia jää yksittäiseksi esimerkiksi vanhan muutoksesta uudeksi.

Sen sijaan trendi istuttaa uuden kulttuurin omaavia seurakuntia vahvistuu. Mututuntumani voidaan tietysti osoittaa vääräksi, mutta se perustuu siihen, että muutaman viimeisen vuoden sisällä merkittävä joukko pastorikollegojani (nykyisiä ja entisiä) ovat esittäneet samankaltaisia arvioita herätysliikkeemme tulevaisuudesta: uudet seurakunnat ovat jäljellä oleva toivomme.

Pastori Esa löytää ongelman oireet, mutta itse ongelma on hukassa. Kysymys on lopulta siitä, että haluammeko luoda “kristillistä” kulttuuria vai edistää kristinuskon asiaa. Kristillistä kulttuuria ei tule koskaan sekoittaa kristinuskoon. Jos helluntailiikkeen ainut toivo ovat nämä viihteellisyyteen ja kulttuurilliseen relevanttiuteen (l. seurakunnan tulee puhutella tämän ajan ihmistä tämän ajan menetelmillä = standup ja yökerho) pohjaavat seurakunnat, niin tulemme näkemään valtavasti “kristillistä” kulttuuria vailla kristillistä uskoa.

Miten opetus uudestisyntymisestä vaikuttaa modernin nuortentoiminnan viihteellisiä menetelmiä käyttäviin seurakuntiin  käytännössä? Vastaus: EI mitenkään, jos tavoitteena on luoda jonkinlainen vetovoimainen kulttuuri, joka saa ihmiset pysymään seurakunnan piirissä. Jumalan lapset haluavat luonnollisesti tehdä hengellisiä asioita, mutta niille, jotka ovat hengellisesti kuolleita (Ef. 2:1- 3) täytyy järjestää kaikenlaista viihdettä, jotta mielenkiinto pysyy yllä.

Olen aikaisemmin viitannut blogissani Matt Marinon blogikirjoituksiin aiheesta. Hän kertoo mm., miten  megaseurakunnat pelaavat mormonien pussiin ja nykyinen moderni seurakuntamalli on elävä mutta kuollut. Matt Miano kertoo myös, että mitä yhteistä on suuresta massasta seurakuntaan jäävällä pienellä joukolla uskovia.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s