Todistus luopioseurakunnasta Hillsongchurchwatch.com:sta

Osoitteessa http://hillsongchurchwatch.com/hillsong-testimonies/ on lisää todistuksia Hillsongista.

HILLSONG LONTOO

Neveling67‘ kertoo kokemuksestaan:

Kävin yhdessä heidän seurakunnistaan ja se on 100 % luopioseurakunta. He toivat psykologin saarnaamaan saarnan (olen tosissani). Se oli paikka, josta nuoret hakivat vastakkaisen sukupuolen seuraa ja kaiken kruunasi pastorin alkoholinkäyttö uuden vuoden aattona. Lapset lääppimässä sohvalla. Tämä oli seurakunnassa! Kävelimme ulos emmekä menneet takaisin. Haaleat Hillsongia rakastavat kristityt uhkasivat minua oikeusjutulla, kun huomautin asiasta ja sanoin, että tämä on väärin. En tarvinnut muuta merkiksi. Kiitos Jumalalle. Voit istua kirkossa ja mennä silti kadotukseen. Älä anna hienojen laulujen huijata sinua. Ole selvillä seurakunnan tarkoituksesta ja lue Raamattuasi, niin tunnet Sanan itse. Elämme lopun aikaa ja luopiokirkko on konkreettinen merkki siitä.

Hei […] olen täysin samaa mieltä. Kävin myös joulu “kirkossa”. Tunsin, että jokin sisällössä oli todella väärin ja laulajat olivat maallisia ihmisiä, jotka seurakunta oli palkannut. He eivät kutsuneet ihmisiä alttarille eivätkä keränneet kolehtia. He olivat kiinnostuneempia showsta, kuin evankeliumista. Toivon, että olisimme lähteneet heti, mutta etsineet sopivaa seurakuntaa epätoivoisesti. Olen käynyt niin monessa luopioseurakunnassa, että kotimme on seurakuntamme.

Anthony‘ kertoo kokemuksestaan:

[…] Minulla oli tapana käydä Hillsong “seurakunnassa” Lontoossa ja minun sanoa, että se ei ole seurakunta, vaan paikka jossa jumalattomat kokoontuvat esittääksen kristittyä. Se on “feel good” -seurakunta. Kaikki ne asiat, jotka mainitsit ovat täysin totta. Heillä on pieni yökerhojumalanpalvelus keskiviikkoisin täällä cityssä, jossa voit nauttia drinkkejä tai olutta. Kysymykseni “seurakunnasta” koski vuoden 2012 joulukirkkoa Webley Areenassa. Siellä olevat tapahtumat olivat niin häiritseviä minulle ja ystävilleni, että lähdimme ja lupasimme toisillemme, ettemme enää koskaan menisi yhteenkään karismaattiseen seurakuntaan. Käymme nykyään pienessä yhteisöllisessä seurakunnassa, jossa julistetaan todellista evankeliumia.

Todistusten aitoudesta voi tietenkin herätä kysymyksiä. Hillsong -liikkeen arvopohjan ja toimintavavat tuntien nämä todistukset eivät ole mitenkään yllättäviä. Seuraavissa kappaleissa alkuperäinen teksti ja lähdeviittaukset kommentteihin.

HILLSONG LONDON

Neveling67‘ says of their experiences:

I attended one of their churches & it’s a 100% apostate church. They brought in a psychologist to preach a sermon (I kid you not). It was a pick up joint for the youth and the cherry on the cake was the pastor drunk on New Years Eve. Kids making out on a sofa. This was in the church folks. We walked out and never went back. I was threatened with litigation from lukewarm Christians who love Hillsong when I called them out and said this is wrong. Here is the validation of that for me- Thank you God. You can sit in a church and still go to hell. Don’t be fooled by nice songs, be aware of the intention of the church and read your bible so you know the Word yourself. We are living in the latter most days the apostate church is a concrete sign of that.

Source: Neveling67, Hillsong Church Watch – “The Muslim and you, we actually serve the same God”, YouTube, https://www.youtube.com/watch?v=frnSIOhlobQ&google_comment_id=z13zw3mxxweicbggo04cdx5x2kvic3ygv1o, (Accessed 26/05/2014.)

Hi […], I completely agree. I also went to that Christmas “service”, I felt some content was very wrong too and the singers were secular people employed by the church. They didn’t do an altar call or take an offering. They were more interested in a show than the gospel. I wish I had walked out but we are so desperate for a church here. I’ve been to so many apostate churches that we do church at home now every day.

Source: Neveling67, Hillsong Church Watch – “The Muslim and you, we actually serve the same God”, YouTube, https://www.youtube.com/watch?v=frnSIOhlobQ&google_comment_id=z13zw3mxxweicbggo04cdx5x2kvic3ygv1o, (Accessed 26/05/2014.)

Anthony‘ says of their experiences:

[…] I used to attended Hillsong “Church” London and I’m tellin you its not a church, its where the ungodly come together to pretend they’re Christians , it’s a feel good church. All that the things  you mentioned is absolutely true, they do run a little nightclub service which is every Wednesday here in the city, where you can have yourself some cocktails or some beers up to you. Well my question about that “church” was on 2012 during one of they Christmas Carole service which was in Wembley Arena, there were scenes which was very disturbing, so disturbing me and my friends left and never returned and promise ourselves to never go to another charismatic church again, we now attend a small community church where the true Gospel is being preached,

Source: Anthony the Boxer, Hillsong Church Watch – “The Muslim and you, we actually serve the same God”, YouTube, https://www.youtube.com/watch?v=frnSIOhlobQ&google_comment_id=z13zw3mxxweicbggo04cdx5x2kvic3ygv1o, (Accessed 26/05/2014.)

Olin vihjeetön kristitty ilman Kristusta Hillsongissa; todistus Jumalan armosta

Hillsongchurchwatch on julkaissut entisen hillsonglaisen todistuksen.

Tapahtuiko minulle jotain todella pahaa Hillsongissa? Huomaamattani jotain pahaa oli tapahtumassa. Siihen aikaan en ymmärtänyt, että kuinka vaarallista heidän teologiansa oli. Kuitenkin, kun löysin itseni tutkimasta Internetissä aihetta ja aloin opiskella ja oppia kristinuskoa, tunsin itseni täysin loukatuksi.

Kristinusko oli paljon enemmän, kuin mitä Hillsong tarjosi minulle. Löytöni perusteella tunsin, että nämä Hillsong -varkaat olivat varastaneet minulta todella paljon vuosien kuluessa. Käytän sanaa varkaat, koska he varastivat minulta tilaisuuden löytää ylistettävän Jumalan rikkaudet ja hänen pelastava armonsa. En myöskään saanut tilaisuutta löytää kristinuskon ihmeellistä perintöä, jota olen alkanut rakastaa ja arvostaa. Minulla on paljon tekemistä kaiken oppimisessa. Olisin vastaanottanut kaikki nämä totuudet, jos he olisivat vain saarnanneet Raamattua uskollisesti.

Tunsin itseni täysin lyödyksi ilman paikkaa, johon mennä. Monen vuoden ajan Hillsong oli tarkoituksella leikannut itsensä irti muusta Kristuksen ruumiista, koska he halusivat aina olla “Jumalan tahdossa tekemässä uusinta uutta”. Kun mietin menneisyyttä, niin kokemukseni Hillsongissa muistuttaa minua mormonismista. Se on niin kuin “lämmin tunne rinnassa”, jolle on oma terminsä mormonismissa. Kuin Jumala olisi halunnut minun tietävän, että Hillsong ja heidän “profeettansa” olisivat todella Jumalasta ja kaiken muun kristinuskon tulisi juosta meidän mukanamme.

Valtavirran seurakunnan tulisi muuttua kanssamme tai kuolla ilman meitä.

Kun jätin Hillsongin, niin tunsin itseni täysin vieraaksi. Olenko astumassa “kuolleeseen” seurakuntaan? Mitä tulisin näkemään? Tulisinko pitämään siitä? Onko “Henki” siellä? Miltä “Henki” näyttää nyt?

Jätin Hillsongin parin muun ihmisen kanssa, koska voimme niin huonosti kaiken sen pinnallisen, muovisen ja voimat vievän uskonnollisen ympäristön keskellä. Olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt enemmän vapautta ja syvyyttä paikallisessa seurakunnassani. Kyllä, me toistamme uskontunnustuksia ja arvostamme niiden syvyyttä sekä käymme läpi tunnuskirjoja ja opimme kirkkohistoriaa. Tärkein asia kuitenkin on raamatullisen evankeliumin kuuleminen ja Jumalan sanan oikea käsittely.

Blogin kävijämäärästä

views

Blogin kävijämäärä on yllättänyt blogin pitäjän täysin. Yllättävää on ollut myös se, että kävijöitä on tullut blogiin monista eri maista ympäri maailmaa. Kävijämäärää selittää aiheen ajankohtaisuus ja suomenkielisen materiaalin puute aiheesta. Hillsongchurchwatch on aihealueeltaan lähellä tätä blogia, mutta on kirjoitettu englanniksi ja keskittyy pääasiassa australialaiseen näkökulmaan.

historia

Kävijämäärä räjähti Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisopastorin Johannes Saranpään työsuhteestaan irtisanoutumisen jälkeen. Tällä vauhdilla 2000 lukukerran raja ylittyy noin viikon sisällä.

Modernin seurakunnan johtajuuskriisi

Markus O. Niemi käsittelee aihetta blogissaan. Koko kirjoitus on lukemisen arvoinen, mutta tässä muutama herkullinen lainaus:

(2) Liberaalin demokratian prinsiipin mukaan jokaisella on oikeus olla mitä haluaa, siis myös johtaja. Siispä ”jokainen voi olla johtaja” tai ”jokainen on kutsuttu johtajuuteen”. Johtajuuden toki väitetään edelleen määräytyvän Jumalan tahdosta käsin, mutta tämä on ainoastaan kristillistä liturgiaa, koska tosiasiallisesti pelkkä yksilön halu olla johtaja käsitetään ”Jumalan minuun asettamaksi haluksi”, ja Jumalan tahto päätellään tästä halusta käsin. Jos S haluaa johtajaksi, Jumala haluaa S:n johtajaksi. Näin raamatullinen johtajuuskäsitys demokratisoituu.

(3) Käytännössä eniten seuraajia saavat ne, joilla on karismaa. Muinainen opillinen ja institutionaalinen auktoriteetti korvautuu karismaattisella auktoriteetilla, jolle demokraattinen ”itseohjautuva” ihminenkin voi halutessaan huoletta alistua: karismaattisen auktoriteetin ja sille antautuvan subjektin suhteessa kun ei varsinaisesti ole kysymys teologisesta, opillisesta tai dogmaattisesta alistumisesta, jonka luonne on ”ulkoinen” ja siten epäaito; kysymys on pikemminkin eläytymisestä, uskaliaasta virtaan heittäytymisestä, intuition seuraamisesta. Karismaattinen auktoriteetti on näin auktoriteetti, jonka moderni demokraattinen subjektikin voi tunnustaa – säilyttäen samalla ratkaisussaan autenttisuuden sädekehän. Mutta uusi johtajuusoppi pyrkii toki demokratian mukaisesti myös opettamaan ”karismaa” kaikille halukkaille. Todellinen johtaja ei ole enää ennen kaikkea se, jonka instituutio tunnustaa, vaan se, joka johtaa itse itseään. Vain tällainen ”itseohjautuva” johtaja voi voittaa ihmisiä puolelleen, voiton legitiimiyden perustuessa karismaan, joka puolestaan näkyy ”sitoutumisen intohimoisuutena”, eräänlaisena katu-uskottavuutena.

Nuorisopastoreiden eroaminen ja uusien seurakuntien perustaminen suomenlaajuinen ilmiö

Pastori Esa kirjoittaa blogissaan seuraavasti:

Viimeiset vuodet Suomen helluntaiherätyksen kehityksen kulkua seuranneena olen tullut lopputulokseen, että nyt on viimeinen hetki pysähtyä katsomaan ja arvioimaan rehellisesti mitä on tapahtunut ja mihin olemme menossa. Erityisesti viimeisillä Talvipäivillä (2014) Hämeenlinnassa kuulimme, että viimeisen viiden vuoden kehitys on johtanut noin 70 nuoriso- tai nuoremman pastorin irtautumiseen helluntaiseurakuntien työsuhteesta (luvut ovat muistin varaisia ja siten vain suuntaa antavia). Toinen yhä vahvistuva ilmiö on, että entiset ja nuoremmat helluntaipastorit perustavat uusia, tunnustuskuntiin sitoutumattomia seurakuntia. Esimerkiksi Vedä Henkeä – seurakunta  Pietarsaaressa, United Helsinki Helsingissä ja vielä nimeltä tuntematon seurakunta on irtautumassa Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisotyöstä.

Seinäjoen ilmiö ei siis rajoitu pelkästään Seinäjoelle, vaan on koko maan ja hyvin todennäköisesti myös maailmanlaajuinen. Hillsong -ilmiö on päässyt todella kauan vaikuttamaan perinteisten seurakuntien nuorisotyössä ja musiikki on ollut yksi voimakkain kanava, jonka kautta muutos on levinnyt.

Perinteisesti uuskarismaattisuus on ollut syy irrota helluntaiherätyksestä kuten cityseurakunnat. Edellä esitetyt kolme seurakuntaa ulkopuolelta arvioiden etsivät aidosti uutta ja vaikuttavaa seurakuntakulttuuria saavuttaa seurakunnista ja kristinuskosta vieraantuneita suomalaisia. Syyt eivät siis ole karismaattisuuden uusissa painotuksissa.

Yksi perinteinen helluntaiseurakunta, Helsingin Filadelfia, on käynyt lävitse voimakkaan sosiaalisen kulttuuriuudistuksen, jolla uutta sukupolvea pyritään saavuttamaan. Näen tällä hetkellä, että Filadelfia jää yksittäiseksi esimerkiksi vanhan muutoksesta uudeksi.

Sen sijaan trendi istuttaa uuden kulttuurin omaavia seurakuntia vahvistuu. Mututuntumani voidaan tietysti osoittaa vääräksi, mutta se perustuu siihen, että muutaman viimeisen vuoden sisällä merkittävä joukko pastorikollegojani (nykyisiä ja entisiä) ovat esittäneet samankaltaisia arvioita herätysliikkeemme tulevaisuudesta: uudet seurakunnat ovat jäljellä oleva toivomme.

Pastori Esa löytää ongelman oireet, mutta itse ongelma on hukassa. Kysymys on lopulta siitä, että haluammeko luoda “kristillistä” kulttuuria vai edistää kristinuskon asiaa. Kristillistä kulttuuria ei tule koskaan sekoittaa kristinuskoon. Jos helluntailiikkeen ainut toivo ovat nämä viihteellisyyteen ja kulttuurilliseen relevanttiuteen (l. seurakunnan tulee puhutella tämän ajan ihmistä tämän ajan menetelmillä = standup ja yökerho) pohjaavat seurakunnat, niin tulemme näkemään valtavasti “kristillistä” kulttuuria vailla kristillistä uskoa.

Miten opetus uudestisyntymisestä vaikuttaa modernin nuortentoiminnan viihteellisiä menetelmiä käyttäviin seurakuntiin  käytännössä? Vastaus: EI mitenkään, jos tavoitteena on luoda jonkinlainen vetovoimainen kulttuuri, joka saa ihmiset pysymään seurakunnan piirissä. Jumalan lapset haluavat luonnollisesti tehdä hengellisiä asioita, mutta niille, jotka ovat hengellisesti kuolleita (Ef. 2:1- 3) täytyy järjestää kaikenlaista viihdettä, jotta mielenkiinto pysyy yllä.

Olen aikaisemmin viitannut blogissani Matt Marinon blogikirjoituksiin aiheesta. Hän kertoo mm., miten  megaseurakunnat pelaavat mormonien pussiin ja nykyinen moderni seurakuntamalli on elävä mutta kuollut. Matt Miano kertoo myös, että mitä yhteistä on suuresta massasta seurakuntaan jäävällä pienellä joukolla uskovia.

Hillsong Suomi/Seinäjoki/Helsinki?

Suomen Hillsong -ilmiön kirkkain tähti Johannes Saranpää on ilmeisesti perustamassa omaa 100 % Hillsong -brändättyä seurakuntaansa. Suomen lähin Hillsong löytyy tällä hetkellä Ruotsista. Blogi jatkaa analyysiä ilmiöstä Suomessa ja ulkomailla.

Edit:

Amazing Grace Ry:n sivulla olevassa artikkelissa “Seinäjoelle uusi moderni seurakunta” kerrotaan lisää uudesta seurakuntahankkeesta.

Hillsong -ilmiö kapitalistisena ilmiönä

Markus O. Niemi analysoi viisiosaisessa blogikirjoituksessaan kapitalismin ja kristinuskon nykymuodon suhdetta. Paras todiste Hillsong -ilmiössä ilmenevästä kapitalistisesta asenteesta on markkinointi ja massojen tavoittelu, mitkä kumpikin ilmenevät blogissa aikaisemmin julkaistusta kirjoituksesta, jossa analysoidaan Seinäjoen ILTA -seurakunnan arvoja lähteenä Image -lehti nro 212.

“Mainostoimistoystävänsä kanssa Saranpää tuli siihen tulokseen, että nuorisotyön päätapahtuman,jokalauantaisen Seinäjoen illan, brändin on uudistuttava. Aiemmin se oli samanlainen kuin kaikkien uskonnollisten nuorteniltojen:kiltti, särmätön ehkä vähän tylsä. Saranpää määritteli illalle pitkän tähtäimen kasvutavoitteen: vuonna 2017 illassa pitäisi käydä joka lauantai tuhat nuorta. Nyt määrä on noin 300. Kasvun maksimoimiseksi Saranpää halusi, että siitä tulisi elämyksellinen! Trendikäs! Hauska! Jännittävä!”, Image 212,s. 48 (muotoilu kirjoittajan)

Ihmismassat nähdään kaupankäynnin kohteena siten, että tarjottua viihteellistä kokemusta vastaan ihmiset antavat vastineeksi aikaansa ja tietenkin myös rahaansa. Kaikki tämä esitetään siten, että sillä olisi jotakin hengellistä merkitystä. Kasvutavoite saavutetaan olemalla kulttuurillisesti relevantti. Markus O. Niemi tarjoaa analyysinsä kapitalismin olemuksesta:

Mitä on kapitalismi? Jos seurailemme ja sovellamme heideggerilaista tematiikkaa, voi kapitalismin nähdä ajattelutapana, jossa todellisuus objektivoidaan ja palautetaan pääomaksi/varannoksi/resurssiksi joko potentiaalisessa tai aktuaalisessa mielessä. Kapitalismi toisin sanoen näkee ja ajattelee kohteensa ennen kaikkea laskennallis-teknisesti haltuunotettavana ”varastona”. Todellisuus muuntuu näin mitattaviksi suureiksi; edelleen: se, mikä on mitattavissa, on markkinoitavissa ja kaupattavissa.

Kapitalisti ei siten ole määritelmällisesti esimerkiksi ihminen, joka palvoo rahaa. Kapitalismilla ei tarvitse olla mitään tekemistä rahan kanssa, kuten ehkä olemme huomanneet. Olennaista on laskemalla tapahtuva haltuunottaminen – todellisuuden objektivoiva ja väkivaltainen palauttaminen mitattaviksi suureiksi, jolloin olevalle voidaan (vaikka sitten kuinkakin teoreettisesti) määritellä suhteellinen arvo. Tällöin mitattu myös välittömästi muuntuu (vaikka sitten kuinkakin teoreettisen) kaupankäynnin objektiksi.

2Piet 2:

1. Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
2. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;
3. ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä (eng. tekevät teistä kauppatavaraa); mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.

3And through covetousness shall they with feigned words make merchandise of you: whose judgment now of a long time lingereth not, and their damnation slumbereth not.

Markus O. Niemi ja kulttuurikriittinen puheenvuoro

Markus O. Niemi kirjoittaa Joensuun helluntaiseurakunnan blogissa

On täysin mahdollista, että ylistysrockkulttuuri on kyvytön ilmaisemaan Kristuksen ylistystä, koska rockkulttuurin oma arvosisältö on syvästi kristinuskon vastainen. Marssilaulu ei muutu kehtolauluksi vain sillä perusteella, että sillä pyritään nukuttamaan lapsi – ei, vaikka nukuttajan motiivit toiminnalleen olisivat kuinka vilpittömät tahansa. Rock ei muutu ylistykseksi vain siitä syystä, että sitä soitetaan uskovien keskuudessa. Rockmusiikin lajiolemus ei muutu vain siitä syystä, että sen sanoituksia muutetaan “hengellisiksi”. Ja niin edelleen.

…….

Ylistys- ja virsikulttuurin vastakkainasettelussa ei ole kysymys niinkään kadonneen “yhtenäiskulttuurin” edustajien suosiman vanhan ilmaisun ja nuorisokulttuurin suosiman uuden ilmaisun “instrumentaalisesta” vastakkainasettelusta kuin kahden ilmaisutavan toisiinsa nähden vastakkaisten arvosisältöjen konfliktista. Ehkäpä meluisa rockmusiikki viestittää olemuksellisesti aivan muuta kuin perinteinen virsilaulu; esiintyjäkeskeinen emopop jatkuvine toistuvine hokemineen (“tahdon sinusta juopua”) kertonee aivan toisenlaisesta Kristuksesta kuin luterilaisen virsikirjan virsi 267 (“jos syntejäni muistelet ja luet syyksi vääryydet, en kestä edessäsi”).

Hillsong -ilmiö osana uusevankelikaalisuutta

Markus. O. Niemi kirjoittaa uusevankelikaalisesta teologiasta seuraavasti:

Ylistysmusiikin modernilla traditiolla on olennainen suhde uusevankelikaaliseen teologiaan, jota Phillip Cary määrittelee tähän tapaan: ”Olen antanut tämän nimikkeen joukolle käytännöllisiä periaatteita, joiden tarkoitus on auttaa kristittyä muuttamaan elämäänsä, mutta jotka estävät häntä uskomasta evankeliumia. Ne ovat tulosta evankelikaalisen teologian pitkästä historiasta, jossa on pyritty ’käytännöllisyyteen’ ja joka on nyt saanut sen mukautumaan täydellisesti kulutusyhteiskunnan vaatimuksiin” (Cary 2012: 8). Uusevankelikaalinen teologia on kulutuskeskeistä (ks. mts. 19): se lupaa elämänmuutosta opettamiensa menetelmien kautta. Kuten Cary (mp.) kuitenkin kirjoittaa, ”[n]äiden menetelmien todellinen tarkoitus on … nimenomaan saada ihmiset tuntemaan levottomuutta tai syyllisyyttä, jolleivät he käytä niitä”

Kuinka monet evankelikaalikristityt vastaisivatkaan kysymykseen siitä, mitä heidän uskonsa on, sanomalla jotain tämäntapaista: ”Se on sitä, että koen Jumalan toimivan elämässäni.” Tällaiseen vastaukseen ei tarvita  Jeesusta eikä siinä mainita hänen nimeään. Seurakunnissa, joissa edellä mainittuun kysymykseen odotetaan tällaista vastausta, Jeesus on katoamassa vähitellen näkyvistä niin, että kokemus, josta tässä puhutaan, muuttuu yhä vähemmän kristilliseksi. (Mts. 231.)

Lopuksi Caryn rohkaisu

Jos joku siis tuntee syyllisyyttä siitä, että edes ajattelee tässä … esitettyjä asioita, kyseessä ei ole sattuma. Kulutuskeskeinen hengellisyys siinä koettaa pitää häntä otteessaan. Monet on opetettu tuntemaan syyllisyyttä  ajattelemisesta ja monenlaisesta muusta toiminnasta, joka kuuluu vastuulliseen kristilliseen elämään. … Kehotan lukijoitani ajattelemaan kriittisesti sitä, mitä sanon, pyrkimään vakavissaan siihen, että osaisivat  erottaa totuuden valheesta … . Sen jälkeen on helpompi erottaa totuus valheesta myös sen teologian suhteen, jota useimmat on opetettu pitämään oikeana. Ja siitä on suurta hyötyä. (Cary 2012: 21.)

Sisäpiiriläisen raportti seurakunnan valtaamisesta ja Hillsong -ilmiöstä

Hillsongchurchwatch on julkaissut kirjoituksen “An Accurate Account Of The Hillsong Phenomena & An Insider Look At Their Take-Over Of GCCC“, jossa Lance Goodall käsittelee entisen seurakuntansa muuttumista Hillsong -ilmiön vaikutuksesta. Goodall tarjoaa myös omaa analyysiään Hillsong -ilmiöstä.

—–

Olin aktiivinen jäsen Garden City Christian Church (GCCC):ssä 9 vuotta maaliskuusta 2001 lokakuuhun 2009. Tänä aikana seurakunnan pastorina oli Bruce Hills. Minä ja monet muut olimme yllättyneitä siitä, että Hillsong tulisi kaappaamaan seurakunnan. Kolmen kuukauden loman jälkeen GCCC:n hallitus kertoi Bruce Hills:lle marraskuussa 2008, että he halusivat toimitusjohtajamaisemman pastorin seurakunnan johtoon. Myöhemmin Bruce Hills kertoi, että hänelle oli sanottu, että hänen tulee erota.

Herää kysymys siitä, että miksi GCCC:n vanhimmiston ja hallituksen jäsenet tukivat yksimielisesti Hillsongin ”vallatuksi” tulemista ja Brian Houstonia pääpastorina ilman, että he tutkivat itse Hillsongia? Seurakunnan jäsenten äänestyspäivänä monet seurakunnan vanhimmat seisoivat lavalla ja todistivat, että he eivät olleet koskaan käyneet Sydneyssä edes yhdessä Hillsongin konferenssissa, vaikka he tukivat tätä muutosta täysin.

GCCC:n jäsenille ei annettu tilaisuutta ehdotusten antamiseen eikä johtamisvaihtoehdoista myöskään keskusteltu. Päätös oli tehty ja GCCC:n jäsenille annettiin vain yksi johtonimitys, minkä jälkeen pyydettiin äänestystä.

Asia käsiteltiin yksipuolisesti. Informaatio esitettiin aina positiivisessa valossa ja tilaisuuksia kyseenalaistamiseen ja epäilyihin oli vähän. Kaikki kysymykset oli valikoitu ennalta. Olen myöhemmin oppinut, että tätä tekniikkaa käytetään bisnesmaailmassa muutoksenhallintaan. Puhujakorokkeelta tuli julkisuudenhallintaa Jumalan nimessä näiden kuukausien aikana enemmän, kuin keskimääräisessä Colgaten mainoksessa.

Kun päätös oli tehty, niin GCCC:stä tuli välittömästi osa Hillsong -ketjua. Tuloksena oli markkinavetoinen seurakunta, joka esiintyi tarkoitusvetoisuutta (Rick Warren, Tarkoituksen ajama) teeskennellen. Ilman hengähdystaukoa Hillsongin johtajat Sydneystä saapuivat äkisti ja antoivat hyväksyntänsä tälle uudelle seurakuntamuodolle. Meille esiteltiin lukuisia edustajia, joilla oli eri aihealueita. Meillä oli jopa erityinen ”rahasaarnaaja”, jonka tehtävänä oli kannustaa ja muistuttaa kymmenyksistä ja anteliaasta antamisesta. Tällainen pakottaminen ei ole hurskasta eikä, mielestäni, hyväksyttävää ottaen huomioon sen, että Hillsong on taloudellinen jätti, jonka liikevaihto on yli 50 miljoonaa dollaria vuodessa.

Emme olleet ainoastaan vahvassa yhteydessä Hillsongiin. Meistä tuli Hillsong!

Ensimmäisestä päivästä lähtien kaiken täytyi muuttua, ja niin myös tapahtui. Seurakuntarakennus oli maalattu juuri äskettäin modernilla harmaalla sävyllä. Kuitenkin pari päivää sen jälkeen, kun kyltit ja optinen kuitu oli asennettu parkkipaikalle, auditorio maalattiin uudelleen vastaamaan muiden Hillsong -seurakuntien värejä. Miksi kuluttaa rahaa?

Osana valtausta meillä oli julkkisgaala, jossa monet Hillsong Sydneyn kuuluisuudet olivat antamassa ohjeita ja ideoita. Kaikille rikkaille ja kuuluisille annettiin kunniapaikat. Niille, jotka eivät saaneet tarpeeksi Hillsong -idoleistaan, tuli mahdolliseksi nähdä heitä heidän omassa seurakunnassaan. Brian Houston muistutti yhä enemmän Amwayn myyjää, kuin pastoria.

Hillsongin tapa toimia seuraa tarkasti etsijäystävällistä ja seurakunnan kasvuun (Seeker Sensitive/Church Growth) tähtääviä malleja. Tämän mallin tavoitteena on tuoda seurakunnan ulkopuolisia syntisiä tilaisuuksiin, joissa he viihtyvät mahdollisimman hyvin.

  • Arkipäiväiset vaatteet ja tyyli. Farkuista tulee uusi virallinen tyyli. 
  • Tummennettu tunnelmavalaistus, joka ottaa mallinsa baarista tai yökerhosta. Brisbanen kampuksella on niin pimeää, että vaikuttaa yöltä, vaikka on 10:30 aamulla. Queenslandissa kontrasti on suuri, koska aurinko nousee 5:30. 
  • Maallista musiikkia soitetaan taustamusiikkina ennen tilaisuuden alkua. Tästä esimerkkinä The Verve – Bitter Sweet Symphony. 
  • Ylistyksessä hyödynnetään nuorten ja seurakunnattomien eläytymiskykyä. 
  • Musiikissa on kyse enemmän viihteestä, kuin Jumalan nostamisesta muiden jumalien ylitse.
  • Sanoituksista on tullut yhä enemmän ”minä, minua, minun” -keskeisiä kristuskeskeisyyden sijaan.
  • Ylistys rajoitetaan kahteenkymmeneen minuuttiin.
  • Suurten näyttöruutujen tarkoitus ei ole Jumalan kunnia, vaan lavalla olevan luodun ylistäminen.
  • Hillsong luottaa toiminnan laatuun eikä Pyhän Hengen voimaan muutoksen lähteenä. Saarna on 20 minuutin minisaarna.

Saarnaustyyli on ”relevantti” ja aihekeskeinen. Ihmiskeskeistä sanomaa, jonka tarkoituksena on ”auttaa” kuulijaa heidän tunnistamissaan tarpeissa, kuten onnellisuus, perhe, talous, ihmissuhteet, työ, työura ym. Tällainen populaarihengellisyys opettaa käytännössä seuraavaa:

Jokainen ihminen on jumalallinen tai hyvä. Jumalan sana ei ole lopullinen auktoriteetti, mutta silti käyttökelpoinen moraalisena oppaana. Minä olen elämäni tarkoitukseni keskipisteessä. Omat toiveeni määräävät, että mitä elämässäni tapahtuu.

Tällainen seurakuntamalli lisää kävijämääriä ja jättää syntisen synteihinsä. Seurakunta saa lauman huijattuja lampaita, vai onko todellisuudessa kyse väärässä olevista vuohista?

Sanoman muokkaaminen:

Sanomassa ei mainita syntiä, kääntymistä, rukousta, tottelevaisuutta, itselle kuolemista, pyhyyttä, uhraamista, kärsimistä, kadotusta tai edes itse Jumalaa. Saarnaamisesta puuttuu oikea oppi. Lähempi tarkastelu osoittaa, että saarna perustuu enemmän populaaripsykologiaan, kuin raamatulliseen totuuteen. Sanoma haastaa hyvin vähän eikä kannusta itsetarkasteluun.