Hillsong ja homoseksuaalisuus

Anthony Venn-Brown on kristillisestä taustasta tuleva homoaktivisti, joka käsittelee Hillsongin suhtautumista homoseksuaalisuuteen gayambassador -blogissaan seuraavin sanoin:

Facing reality

Hillsong, like many Evangelical/Pentecostal churches, is coming to terms with the progressive LGBT changes in our western world. Whilst there have been right wing anti-gay preachers, particularly in the US, many church leaders in Australia hoped if they just closed their eyes or buried their head in the sand, eventually the issue would go away.

….

Also, Hillsong has always been a church that has reached out to people outside the church. If churches continue to hold on to the outdated Christian belief that homosexuality is a sin then it makes them increasingly irrelevant to those who have gay and lesbian friends, family members and work colleagues.

Anthony kirjoittaa, että Hillsong on hyväksymässä “edistykselliset LGBT -muutokset länsimaisessa maailmassamme”. Homoseksuaalisuuden pitäminen syntinä tekee seurakunnasta Venn-Brownin mukaan yhä irrelevantimman. Hillsong yrittääkin kaikessa olla maailman suosiossa ja mahdollisimman relevantti. Miksi siis pitää perinteisen kristinuskon opetuksesta kiinni tässä asiassa? Anthonyn ajattelussa on selkeä logiikka.

Seinäjoen helluntaiseurakunnan, joka on ottanut erittäin paljon vaikutteita Hillsongista, Johannes Saranpää kommentoi kysyttäessä homoseksuaalisuudesta seuraavasti: “Oon miettinyt, että tartteeko meillä aina olla niin paljon mielipiteitä kaikesta? Homot ovat tervetulleita Seinäjoen iltaan siinä missä muutkin, se ei ole asia, johon me siinä brändissä keskityttäisiin.” Image 212, s. 52-53 (muotoilu kirjoittajan).

Tästä on vain pieni askel siihen, että homoseksuaalisuutta pidetään normaalina ja kristitylle kuuluvana asiana. Huomattavaa on raamattu-uskollisuuden puuttuminen. Jumalan tahdon julistamisen sijaan onkin kyse meidän mielipiteistämme.

Blogin kirjoittajan mielipide on se, että Hillsong -liike tulee olemaan Suomen ja maailman helluntai/vapaakristillisessä kentässä homoseksuaalisuuden hyväksymisen suurimpia vaikuttajia, kun aika on kypsä. Jo tällä hetkellä Hillsongin “ylistyslaulut” määrittävät “kristillistä” oppia, “ylistystä” ja käytäntöä monissa seurakunnissa huomattavasti Raamattua enemmän.

Venn-Brownin blogipostauksessa linkitetyllä videolla Brian Houston onnistuu vähän yli kahden minuutin aikana olemaan sanomatta mitään asiasta suuntaan tai toiseen. Houston pysyy pragmaattisella linjalla, koska kannanotto suuntaan tai toiseen tuottaisi ongelmia. Tärkeintä ei siis ole Jumalan sanan totuuden julistaminen, vaan ihmisten mieltymyksien palveleminen.

Mormonipiispan kiitos megaseurakunnalle

Matt Marino kirjoittaa blogipostauksessaan megaseurakunnan takaovesta ja puutteista, jotka ajavat ihmisiä mormonismiin.

-Te keskitytte pelkästään yksilöön. Me keskitymme yhteisön rakentamiseen.

Tämän jälkeen hän kuvasi seurakunttiamme markkinavetoisiksi ja kohderyhmiin vakaumusten sijaan keskittyviksi. Hän mainitsi erityisesti ryhmiin jakamisen iän perusteella ja ihmisten mieltymyksiin mukautumisen.

Ikäryhmiin jakamisesta hän sanoi: “Mitä te ajattelette, kun laitatte kaikki nuoret erilliseen tilaan ettekä päästä vanhempia sisään? 16 -vuotias Jenny tarvitsee viereensä 80 -vuotiaan rouva Jonesin seurakunnassa. Kun Jenny tulee seurakuntaan ei liian paljastavissa vaatteissa, niin rouva Jones kannustaa häntä, ja Jenny taas auttaa rouva Jonesia ostosten kantamisessa autosta. Rakennamme yhteisöjä. Te taas teette ihmisiä, jotka odottavat kaikkien heidän oikkujen ja päähänpistojen palvelemista. Mitä te teette todella auttaaksenne perheitä?”

Mieltymyksien palvelemisesta hän sanoi: “Ja vielä lisäksi. Te teette musiikkia bändeillä. Me teemme musiikkia joskus epävireisellä pianolla, kun johtamassa on eläkkeellä oleva musiikinopettaja. Meidän musiikkimme on outoa. Se opettaa ihmisille, että he ovat osa jotain, mikä on erilaista, kuin maailma.

Me teemme ihmisiä, jotka ennemmin antavat, kuin ottavat, ja jotka tietävät, että he ovat erilainen ja erottautunut yhteisö. Te teette epäselväksi rajan seurakunnan ja maailman välillä. Me korostamme sitä.

Lopulta hän sanoi, “Kolmenkymmenen vuoden jälkeen teitä ei ole enää olemassa. Me olemme ainut seurakunta kaupungissa.”

Oliko hän oikeassa?

Hengellistä musiikkia?

Videolla Hillsong Colour Conference London Opening Night 25 April 2013 on pätkä Hillsongin Lontoossa 2013 pidetyn konferenssin avausjuhlasta. Videolla on hyviä kommentteja:

 

See, the reason this is not so startling and unsettling to most “Christians” there and who watch this video is because they have already gotten so used to light and music shows, plays, skits, sermons that don’t preach on sin, and weekly entertainment in their local church buildings right after they visit the church coffee shop for donuts and pastries.

 

I thought i am watching Lady gaga, Rihanna or Katty Perry concert but it was a Hillsong Concert or i rather say Hell Song Concert. It;s not different from worldy concert, This is totally the work of darkness and some so called professed christian are blinded by satan gospel.

 

in first i never worried about that pyramid… and then i think they sing to Jesus right? but why they never show the cross? why they just show pyramid? beware guys for false prophet.. bible said they come to you with kindness but they bring you to dark..

Ei muuta nimeä, kuin Hillsong.

Hillsongchurchwatch on käsitellyt “No Other Name” -kampanjan mainosmateriaaleja, joissa on Jeesuksen nimen sijaan Hillsongin logo.

proof_hillsongconference_18-08-2014noothername_18-08-2014

Hillsong on kehittynyt nykymuotoonsa siten, että he ovat 1) uudelleenmääritelleet kristillisen seurakunnan 2) kaivaneet maata perinteisen kristinuskon alta nimittämällä Raamatulle uskollisia kristittyjä “kriitikoiksi”, “kuolleiksi”, “kuoleviksi” ja “uskonnollisiksi” ym. 3) uudelleenmääritelleet pastorin toimenkuvan, 4) julistaneet väärää evankeliumia, 5) julistaneet väärää Jeesusta, 6) hylänneet Raamatun auktoriteetin, 7) nostaneet Brian Houstonin Jumalan sanan yläpuolelle messiaaniseksi visionääriksi, johtajaksi ja opettajaksi, jonka roolia ei saa kyseenalaistaa, 8) uudelleenmääritelleet kristillisen ylistämisen seurakunnassa, 9) käyttäneet musiikkia seurakuntaan soluttautumisen ja nuoriin vaikuttamisen välineenä 10) vallanneet seurakuntia ja uudelleenbrändänneet niitä liikkeeseensä. (Hillsongchurchwatch)

Kontrasti on huomattava, kun Hillsong -liikettä verrataan viiteen reformaation pääperiaatteeseen. 

Viisi protestanttisen reformaation pääperiaatetta voidaan tiivistää viiteen latinankieliseen sola- eli ainoastaan/yksin -lauseeseen:

Sola fide (yksin uskosta);
Sola scriptura (yksin kirjoituksista);
Solus Christus (yksin Kristuksesta tai yksin Kristuksen kautta);
Sola gratia (yksin armosta);
Soli Deo gloria (kunnia ainoastaan Jumalalle). http://fi.wikipedia.org/wiki/Viisi_protestanttisen_reformaation_p%C3%A4%C3%A4periaatetta

“No Other Name” -kampanjaan kiinteästi liittyvä samanniminen albumi on iTunesin listalla ensimmäisenä Ruotsissa, Alankomaissa ja Suomessa, mikä kertoo jotain Hillsong -ilmiön suuruudesta maassamme. (http://www.louderthanthemusic.com/document.php?id=4433)

No Other Name‘ also tops the Christian albums chart in both the US and the UK this week. Last week the album reached as high as Number 4 in the overall iTunes chart in the US, as well as charting in the Top 10 of iTunes in 13 countries outside of the US, including at number 1 in Sweden, the Netherlands and Finland.

“Churchianity” eli miten kristinuskosta tulee seurakunnan palvomista

Societyofphineas on kirjoittanut blogissaan ilmiöstä nimeltä churchianity. Imiölle on hieman hankala löytää suomennosta, mutta kyseessä on sanaleikki christianity (kristinusko)/ churchianity ….. . Hillsong -ilmiö liittyy läheisesti churchianityy:n, koska epäterve kristillisyys luo aina lahkohenkisyyttä, jossa järjestäydytään jonkin seurakunnan/liikkeen tai karismaattisen puhujan ympärille. Tällaisessa epäterveessä järjestäytymisessä ihmisen identiteetti ei ole enää raamatullisessa kristillisyydessä ja Kristuksessa, vaan omassa liikkeessä.

Suuret karismaattiset- ja helluntaiseurakunnat kärsivät erityisesti tästä ongelmasta. Monet herätysliikkeet ja seurakunnat ovat syntyneet raamatulliselta pohjalta ja siten, että ihmiset ovat uskoon tultuaan liittyeet niihin. Kuitenkin uskoon tulleiden jälkikasvu omaksuu vain kristillisen kulttuurin varsinkin nykyään, kun julistus ja Raamatun opetus on erittäin kevyttä. Pyhyys ja totuus on korvattu viihteellä ja ihmisten miellyttämisellä. Hillsong -ilmiö on suoraa seurausta seurakunnan maallistumisesta. Voidaankin pohtia sitä, että onko seurakuntien nuorisotyön strategiaksi otettu kevyen ja helposti omaksuttavan “kristillisen” kulttuurin luominen mm. Hillsong -ilmiöllä. 

Organisaatiosta ja sen olemassaolon jatkumisesta tulee tarkoitus itsessään. Tällaisella organisaatiolla ei ole mitään kiintopistettä itsensä ulkopuolella eikä mitään tärkeitä tavoitteita tai korkeampaa tarkoitusta. Näin luodaan potentiaalinen hirviö, joka on nykyisen ja tulevan pahan lähde. Miten muuten voitaisiin selittää seurakunnan ja joidenkin siihen kuuluvien organisoituneiden ryhmien välinen konflikti! On täysin mahdollista, että jostain ryhmästä tulee niin suuri ja tärkeä, voimakas ja itsensä kanssa ristiriitainen, että se toimii paikallisen seurakuntaelämän keskellä itsenäisenä ja autonomisena, mutta tämä epäterve ryhmä onnistuu ainoastaan keskittymään oman toimintansa jatkamiseen ja vaikuttamaan tuhoisesti seurakunnan tarkoitukseen. (http://societyofphineas.wordpress.com/2014/04/17/the-malaise-of-churchianity/)

 

A real danger inherent in organizations is the temptation on the part of some to regard the organization to which they belong as an end in itself. Its self-perpetuation becomes its final end. When an organization is thus regarded, it ceases to have any reference to anything beyond itself; it has no ultimate goals, no higher purpose. Under such circumstances, it becomes a potential monster and a source of present and future evil. How else can we explain, at least in part, the conflict between the church and some of its organized groups! It is entirely possible for a group to become so large and important, so powerful and self-contradictory that it operates within the life of the local congregation as an independent and autonomous, but vititating group–contributing only to its own self-perpetuation and operating as a corrupting influence upon the purpose and program of the church. – Page 113-114. (http://societyofphineas.wordpress.com/2014/04/17/the-malaise-of-churchianity/)