Odottamattomat seuraukset: Miten “relevantti” seurakunta ja nuorten eriyttäminen tappaa kristinuskoa

Työskentelin äskettäin kuusi kuukautta sairaalapastorina. Eräänä päivänä vastaanotin hakulaitekutsun sairaalasta. Sairaalapastoreita kutsutaan yleensä huoneisiin, joissa ihmiset näyttävät sairailta. Munuaissairauden takia ihmiset ovat harmaita ja maksasairaus taas aiheuttaa keltaisen värin. Tämän lisäksi on lannistuneita ihmisiä, joilta on amputoitu raajoja ja hermostuneita syöpäpotilaita. Tässä huoneessa kuitenkin oli erityisen viehättävä 23 -vuotias nuori nainen, joka istui onnellisena sairaalan sängyllä vauva sylissään jutellen perheen ja ystävien kanssa.

Hämmennyksessäni astuin ulos ja kysyin sairaanhoitajalta, että miksi minut kutsuttiin hänen huoneeseensa.

“Kyllä, hän näyttää hyvältä. Hän myös tuntee itsensä hyväkuntoiseksi ja pyytää päästä kotiin”, sairaanhoitaja sanoi.

“…Ja minkä takia kutsuitte minut?” Kysyin hämmentyneenä.

Sairaanhoitaja katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: “Koska me irrotamme hänet elintoimintoja tukevasta laitteistosta kolmen päivän kuluttua ja sinä järjestät hautajaiset neljän päivän kuluttua.”

Nuori nainen oli ottanut liikaa särkylääkettä. Hänen ulkonäkönsä tai käyttäytymisensä ei millään tavalla viitannut sairauteen. Hänestä myös tuntui hyvältä, mutta hän kärsi täydellisestä maksavauriosta. Hän oli kuolemassa eikä pystynyt hyväksymään diagnoosia.

Tänään minusta tuntuu siltä, että olemme samassa tilanteessa seurakunnassa. Seurakunta voi näyttää terveeltä ulkopuolelta, mutta se on syönyt kuolettavia lääkkeitä. Todisteet ovat koko ajan lisääntymässä siitä, että seurakunta on kuolemassa emmekä usko diagnoosiin.

Mitkä todisteet? Katso näitä kahta järkyttävää tilastoa:

1. 20-30 -vuotiaiden seurakunnassa käyminen verrattuna heidän vanhempiinsa on 50 % ja isovanhempiinsa 25 %. Ajattele, että mitä tästä seuraa niille meistä, jotka ovat nuorisotyössä. Tuhannet meistä ovat sijoittaneet elämänsä uskon viemiseen seuraavalle sukupolvelle ja se ryhmä, jonka meidän olisi pitänyt tavoittaa, jätti seurakunnan, kun he jättivät meidät.

2. 61 % seurakunnassa käyvistä high school (12 -vuotisen oppivelvollisuuden luokat 9-12, vastaa lähinnä suomalaista lukiota) -opiskelijoista valmistuu opinnoistaan palaamatta sen jälkeen koskaan seurakuntaan. (Time Magazine, 2009) Vielä pahempaa on se, että 78 % – 88 % niistä, jotka tänään ovat nuorille suunnatussa toiminnassa tulevat jättämään seurakunnan. Suurin osa heistä ei koskaan palaa. (Lifeway, 2010)

Ole hyvä ja lue nämä kaksi tilastoa uudestaan. Kysy itseltäsi, että miksi seurakunta ilman nuorille suunnattua toimintaa on parempi nuorten pitämiseksi seurakunnassa, kuin meidän nuorille suunnattu toimintamme.

Tällä hetkellä nuorille suunnattu toiminta tuntuu hyvältä. Mutta tämän päivän nuoriso on tulevaisuuden seurakunta, ja lukuisat tutkimukset osoittavat, että rakennamme tulevaisuutta varten

..tyhjiä seurakuntia.

Luomme suuria väkijoukkoja ja laskemme “uskonratkaisuja Kristuksen puoleen”, mutta lähetyskäskyssä ei ole kyse uskonratkaisuista, vaan opetuslapsista. Me kaikki haluamme tehdä kristittyjä koko elämäksi eikä lukion ajaksi. Olemme investoineet paljon nuorisotyöhön elämästämme erityisesti nuorten saamiseksi mukaan. Miksi meidän investointimme tuotto on niin matala?

Mikä nuorisotyössä aiheuttaa sen, että aikuisena seurakunnassa käyminen on epätodennäköisempää?

Mikä on se “lääke”, jota olemme ottaneet yliannostuksen? Uskon, että se on “mieltymys”.
Olemme hyväksyneet idean markkinavetoisesta nuorisotyöstä. Valitettavasti ihmisten mieltymyksiin vastaaminen on tie, jolle ei ole loppua. Tim Elmore kutsuu tätä sukupolvea vuonna 2010 kirjoittamassa kirjassaan nimeltä “Generation iY” mässäilysukupolveksi. He pyytävät lisää ja lisää, joten me annamme. Ja yhä enemmän Jumalan voimaa korvataan markkinavetoisella kokemuksella. Kun tavoitteena on antaa ihmisille jotain “vetovoimaista” ja “relevanttia” olemme ottaneet nuorisotyössä käyttöön uudet menetelmät, jotka 20 vuotta myöhemmin vaikuttavat voimakkaasti koko seurakuntaan. Tässä markkinavetoisuuden merkit; mitkä ovat sinun palvelutyösi tunnusmerkit?

1. Eriyttäminen. Hyväksyimme ajatuksen siitä, että nuoret tulisi eriyttää perheestä ja muusta seurakunnasta. Se alkoi nuorisotiloista ja jatkoi “nuorten jumalanpalveluksiin eli nuorteniltoihin”. Gettoutimme lapsemme! (Olemmehan kuitenkin siistimpiä, kuin vanhemmat ihmiset “isossa seurakunnassa”. Ja vanhemmat? Kuka haluaa vanhempansa nuorisoryhmäänsä?) Ole rehellinen: oletko koskaan ajatellut, että tiedät enemmän, kuin opiskelijoiden vanhemmat? Oletko koskaan ajatellut, että sinun nuorisoryhmäsi on siistimpi, kuin “iso seurakunta”?

2. Suuri = tehokas. Suuri on (määritelmän mukaisesti) ohjelmavetoinen: Vähemmän henkilökohtainen, vähemmän sitoutumista; kulttuurillinen ja sosiaalinen asia yhtä paljon, kuin hengellinen. Ovatko nämä todella meidän arvojamme?

3. Enemmän osallistumista toimintaan = vahvempia opetuslapsia. Tämän idean keksijät hylkäsivät ajatuksen julkisesti monia vuosia sitten Willow Creekissä, Chicagon esikaupungissa. He huomasivat, että ei ole olemassa yhteyttä käyntikertojen ja hengellisen kasvun välillä. He saivat opetuksen, mutta opimmeko me?

4. Kristillinen korvausajattelu. Kehitimme kristillisen version kaikesta, mitä maailma tarjoaa: kristillisiä bändejä, romaaneja, kouluja, jalkapalloliigoja, t-paitoja. Rakensimme täydellisen kristillisen kuplan.

5. Kulttuurillinen “relevanssi” muutosta tärkeämmäksi. Imitoimme kulttuurimme kaikista
menestyvimpiä kokoontumispaikkoja tarkoituksena olla “relevantti”. Ajattele “sunnuntaikokemusta” suurimmassa osassa suuria seurakuntia.

Jonkin bändin keikalla käyminen (ylistys)
Stand up-komedia (saarna)
Kahvila (seurakunnan kahvio)

Entä sisäinen muutos? Eikö se puutu näistä malleista? Missä on pyhyyden tunto?

6. “Antaa asiantuntijoiden hoitaa“. Jos tiedämme ei-uskovan, niin meidän ei tarvitse jakaa evankeliumia heidän kanssaan, koska se on pastoreiden tehtävä. Kutsumme heidät johonkin.. “kutsutapahtumaan”.. kutsumme heidät meidän “kristilliseen” alikulttuuriimme.

7. “McDonald’s-soituminen” vs. kontekstualisaatio: Oman näyn ja intohimon sijasta ostamme paketin tämän päivän suurimmalta megaseurakunnalta. Se on kuin “franchise -maksu” Saddlebackilta tai The Resurgence:lta (megaseurakuntia USA:ssa, näihin lukeutuu mm. Hillsong omana franchise -ketjunaan)

Eikö tämä kaikki toimi yhdessä, minkä lopputuloksena on seurakunta täynnä tyhjiä ihmisiä?

Tässä on esimerkki: Seurakuntasi. Näyttääkö se tältä?

Yökerho vai nuortenilta?

Jos katsot tarkasti, niin valokuva ylhäällä on yökerhosta eikä seurakunnasta. Huomaatko, että mitä tarkoitan “relevanssilla” ja siistillä kristillisellä versiolla siitä, mitä maailma tarjoaa? Nuorteniltasi on hyvä indikaattori siitä, että miltä seurakunta tulee näyttämään 15 vuotta tästä hetkestä. Tässä toteutuu periaate “se, millä voitat heidät on myös se mihin heidät voitat”. Tämän päivän opiskelijasi odottavat, että aikuisena heidän seurakuntansa näyttää samanlaiselta, kuin nuortenilta.

Yhteenvetona “markkinavetoinen” nuorisotyö antoi nuorille nuorisotyön, joka näyttää heidänlaiseltaan, tekee sen, mitä he haluavat, laulaa niitä lauluja, joista he pitävät ja saarnaa aiheista, joista he ovat kiinnostuneita. Se on miellyttämisen palvelutyö. Ja nuoret aikuiset sanovat jaloillaan…

penkki

Hei hei.

Mitä meidän tulisi tehdä sen sijaan? Vastakohtana sen antamiselle, mitä ihmiset haluavat, on antaa se, mitä he tarvitsevat. Kristinuskon kauneus on siinä, että tämä asia ei tule sille yllätyksenä.

Kauan sitten uskomme kukoisti ei-kristillisessä imperiumissa. Kesti alle 300 vuotta yhdelletoista pelokkaalle tyypille ottaa haltuunsa maailman voimakkain imperiumi. Kuinka he tekivät sen? Siinä missä me olemme valinneet relevantin, samanlaisiin ryhmiin jaetun, eriytetyn ja vetovoimaisen asiantuntijoihin perustuvat mallin, alkuseurakunta teki sen monietnisellä ja monia yhteiskuntaluokkia sisältävän etsijäEPÄystävällisellä tavalla. Seurakunta oli täynnä symboleita ja sakramentteja. Se sitoi uskovien yhteisön kristilliseen tarinankerrontaan. Tämä seurakunta oli niin suuntautunut Jumalaan ja sisällä olevia muuttava, että alkuseurakunnassa ei-kristittyjä pyydettiin lähtemään rakennuksesta ennen ehtoollista! Mikä oli vaikutuksena? Sisäisesti muuttuneiden ihmisten yhteisö, seurakunta, lähti liikkeelle palvelemaan vähimpiä, viimeisiä ja kadonneita. Tässä Kristuksen ruumiissa kristityt jakoivat uskonsa Room 1:16 (Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.) rohkeudella. He palvelivat köyhiä antaumuksella, ruokkivat leskiä ja ottivat orpoja koteihinsa. Maailma huomasi. He menivät heidän luokseen rakkauden kanssa tapahtumakutsun sijaan.

Hyvää tilanteessamme on kuitenkin se, että toisin kuin tyttö sairaalan vuoteella, meidän kuolettava lääkkeemme on vielä vältettävissä. Ei ole liian myöhäistä. Voimme jättää kulttuurikeskeiset mallit, joita olemme seuranneet ja siirtyä kristuskeskeisiin. Ikivanhoihin, juurtuneisiin. Kaunein asia on se, että opiskelijat todella nauttivat niistä.

Niin monet ovat kommentoineet tätä kirjoitusta viime kuussa, että tein jatko-osan: Ou jee! Ja muita asioita, joita olisin halunnut sanoa “Siististä seurakunnasta” (englanniksi)

Alkuperäinen artikkeli http://thegospelside.com/2012/09/23/whats-so-uncool-about-cool-churches/ kirjoittanut Matthew Marino, käännetty ja julkaistu Matthewn luvalla

Advertisements

3 thoughts on “Odottamattomat seuraukset: Miten “relevantti” seurakunta ja nuorten eriyttäminen tappaa kristinuskoa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s