Automaattisesti päivittyvä lista blogissa julkaistuista artikkeleista

Blogin artikkeleita aihealueittain (päivitetty 6.8.2016)

Seuraavassa uusimmasta vanhimpaan artikkeliin järjestetty lista blogissa julkaistuista artikkeleista. Jostain kumman syystä uusin artikkeli jää aina puuttumaan joksikin aikaa.:

[English automatic translation done by google)

Tarvitsemme tasokkaampaa teologista keskustelua -Kaupunginainoakalvinisti

“Rimpeläinen ja Lappalainen ovat itse luoneet keskustelukulttuurista olkinuken. Ongelma ei ole siellä, missä he väittävät. Inttämisestä on kyse silloin, kun esimerkiksi Raamatulla perusteleva yrittää vakuuttaa tunneargumentilla perustelevaa. Tällöin keskustelijat ovat eri tasoilla, eikä keskustelu voi koskaan olla hedelmällistä, koska kumpikin kokee puhuvansa seinälle. Ainut oikea ratkaisu on tasonnosto keskustelussa, eikä suinkaan rimanlasku. Keskustelua tulee käydä raamatullisin argumentein, vastapuolta kuunnellen, välttelemättä aiheita, antamatta periksi ja väistelemättä. Aina kun kaksi osapuolta on eri mieltä jostakin, he ovat omasta mielestään oikeassa ja toinen osapuoli on siten automaattisesti väärässä. Siitä on turha loukkaantua. Yhteiskunnallisen kehityksen ottaminen mittakepiksi sille, mihin suuntaan seurakunnan tulisi edetä ihan missä tahansa asiassa, on pahimman luokan virhe. Raamatun tulee olla ainoa totuuden standardi.”

Source: Tarvitsemme tasokkaampaa teologista keskustelua

Raamatullinen seurakunta -konferenssin live- & taltiointivideot saatavilla

agape2

Agape International Baptist Churchin järjestämästä konferenssista on saatavilla videomateriaalia.

Tähän mennessä julkaistujen opetusten teemat

I. THE NATURE OF THE CHURCH (1T IM 3.15)

II. THE PURPOSE OF THE CHURCH (EPH 3.21)

III. THE CALLING OF THE CHURCH (1P T 1.13-16)

IV. THE MARK OF THE CHURCH (JOHN 13.34-35)

V. THE RULE OF THE CHURCH (2T IM 3.14-17)

VI. THE DELIGHT OF THE CHURCH (1P T 1.8)

VII. THE MISSION OF THE CHURCH (M T 28.18-20)

VIII. THE DESTINY OF THE CHURCH (EPH 5.25-27)

 

 

John MacArthur – Ashamed of the Gospel, 1. luvun yhteenveto

John MacArthur aloittaa kirjan ensimmäisen luvun käsittelemällä ”Down-Grade” -kiistaa, joka sijoittuu ajallisesti 1800 -luvun lopulle. Kiista saa nimensä Spurgeonin käsityksestä raamatullisesta totuudesta vuorenhuippuna, jonka ympärillä on liukas mäki alas. Vain yksi askel, niin suunta on alaspäin. Kun alas on lähdetty, niin suunnan kääntäminen on mahdollista vain hengellisen herätyksen kautta.

Spurgeon hyökkäsi aikanaan vääriä oppeja ja maailmallisuutta vastaan. Kumpikin näistä käy käsi kädessä, mutta maailmallisuus tulee ensin. Modernistit eivät hyökänneet suoraan raamatullisia totuuksia vastaan, vaan halusivat ainoastaan tehdä kristinuskosta hyväksyttävämpää kyyniselle maailmalle. Tästä on helppo tehdä suora rinnastus tämän päivän pragmatismiin, jonka seuraukset tulevat olemaan samanlaiset kuin modernismin sata vuotta sitten.

Markkinavetoisuus tulee olemaan uusi filosofia, jossa seurakunta kilpailee maailman kanssa. Julistus erityisesti synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta on liian haastavaa. Näin markkinointi asettuu totuuden yläpuolelle. Ristin häväistys sekä Jumalan viha eivät sovi tähän malliin. Uusi filosofia ei muuta pelkästään menetelmiä, vaan myös sanomaa.

MacArthur jatkaa antamalla kaksi sivua esimerkkejä siitä, miten hengellistä palvelutehtävää tulisi toteuttaa raamatullisesti. Kaikki esimerkit ovat Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle. MacArthur antaa yhteenvedon raamatunpaikkojen opetuksesta seuraavasti:

1) ole uskollinen raamatullisen totuuden julistamisessa

2) ole rohkea väärän paljastamisessa ja vääräksi osoittamisessa

3) ole esimerkillinen jumalisuudessa laumalle

4) ole tarkka ja tee lujasti töitä palvelutehtävässäsi

5) ole halukas kärsimään vaikeuksia ja vainoa Herran palvelemisessa

Kaikki nämä ohjeet koskevat myös seurakuntalaisia eivätkä pelkästään pastoreita. MacArthur jatkaa viittaamalla tusinaan lukemaansa kirjaan palvelutehtäviin ja seurakunnan kasvuun liittyen. Monessa niistä esiteltiin filosofiaa ja ajattelua taustalla, mutta niiden pääasiallisina lähteinä olivat kuitenkin maailmalliset metodit ja menetelmät. Yhdessäkään ajattelun lähtökohtana ei kuitenkaan ollut se, mitä Raamattu opettaa.

MacArthur jatkaa käsittelemällä 2. kirjettä Timoteukselle, jonka kautta hän näyttää Raamatusta kristillisen palvelutehtävän suorittamisen perustan. Tähän hän käyttää n. 10 sivua.

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti. (2Tim 4:1-5)

Huomaa, että Paavali ei sanonut Timoteukselle mitään siitä, että miten ihmiset tulisivat vastaamaan. Hän ei luennoinut Timoteukselle seurakuntansa suuruudesta, kuinka paljon rahaa liikkui tai kuinka vaikutusvaltainen se oli. Hän ei ehdottanut, että maailman tulisi kunnioittaa tai hyväksyä Timoteus. Paavali ei sanonut mitään ulkoisesta menestyksestä. Paavalin painotus oli sitoutumisella eikä menestyksellä. (s. 28)

Blogi 2v

Blogin kirjoittajalle tuli ilmoitus blogin vuosipäivästä jokin aika sitten. Kiinnostus blogia kohtaan on ollut rajussa kasvussa koko blogin olemassaolon ajan. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille! Kommentteja ja kehitysehdotuksia saa kirjoittaa sekä blogin sähköpostiosoitteeseen että artikkeleiden alle.

Blogia tullaan kehittämään tulevaisuudessa positiiviseen ja kontrastiseen suuntaan, jossa tavoitteena on näyttää oikeaa suuntaa ja esimerkkiä raamatullisessa kristillisyydessä.

Seuraavassa hieman tilastoja:

2v

Otsikot ja lukukerrat koko blogin olemassaolon ajalta

 

Kirjaesittely: John MacArthur – Ashamed of the Gospel

ashamed

Blogin kirjoittaja sai luettavaksi John MacArthurin kirjoittaman kirjan, jossa käsitellään moderneja seurakuntakasvun ja evankelioinnin metodeja sekä niiden historiaa. Aihe ei ole mitenkään erityisen tuore, koska jo 1800 -luvun lopulla Charles Spurgeon näki ongelmat ja varoitti niistä. Kirja tarjoaa myös positiivisen raamatullisen esimerkin.

Kirjasta on saatavilla lyhyt esittelyversio pdf -muodossa. Se on myös saanut todella hyvät arvostelut Amazon.com:ssa ja goodreads.com:ssa. Sisältö sopii täydellisesti blogin aihealueeseen ja sitä tullaan käsittelemään luvu luvulta. Jokaisesta luvusta tulee ilmestymään blogiin lyhyt yhteenveto sekä pieni ote käännettynä suomeksi.

 

Seurakuntanuoria ohjataan New Age -henkiseen mystisismiin Suomessa

 

Blogin pitäjä törmäsi ensimmäistä kertaa opetukseen Jumalan äänen kuulemisesta. Mitään tällaista menetelmää Raamattu ei tietenkään opeta ja koko ajatuskin ihmisen syntiinlangenneesta luonnosta nousevalle jumalalliselle ilmoitukselle ohi Raamatun on erittäin ongelmallinen. Markus O. Niemi on käsitellyt aihetta kirjoituksessaan “Jumala sisällämme?“.

Paras/pahin kohta minuuteilla 23-35.

Pekka Perho – Miten kuulla Jumalan ääni (Uturn konferenssi 2014)

Seuraavassa pari otetta Jumala sisällämme? -kirjoituksesta


Caryn mukaan ihmiset eivät Vanhankaan testamentin aikana kuunnelleet omaa sydäntään, vaan halutessaan kuulla Jumalan puhuvan he kuuntelivat profeettojen sanaa: puhuihan Herran Henki par excellence profeettojen kautta. Cary toteaa, etteivät asiat ole muuttuneet noista ajoista kovinkaan paljon (joskin Raamatun kaanon on suljettu, eikä lisää ilmoitusta tule): ”Jumalan sana tulee edelleen ihmisten suusta ja kaikuu hänen kansansa korvissa ja sydämissä”. Hän korostaa, että ”[s]ana on Jumalan, ääni ihmisen”, mikä pätee myös sydämen tasolla: ”ihminen voi muistaa, toistaa tai jopa laulaa Jumalan sanaa omalla äänellään, sydämensä äänellä”. Tämän vuoksi apostoli Paavalikin kehottaa antamaan Kristuksen (Raamatun) sanan asua runsaana seurakunnan keskuudessa, opettamaan ja neuvomaan toisia viisaudella, laulamaan psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja (Kol. 3:16). Siten voidaan todeta Pyhän Hengen puhuneen aina juuri ulkoisten sanojen kautta. Caryn mukaan on merkillepantavaa, etteivät Raamatun profeetat koskaan kuvaile kokemuksiaan ”Jumalan äänenä sydämessään”. He tosin puhuvat unistaan ja näyistään, mutta ovat täysin tietämättömiä MKK:n käytännöistä, joissa ihminen yrittää hiljentyä ja virittäytyä oikealle kanavalle kuullakseen Jumalan puhuvan sydämessään. (s.31)

[…]

Monelle karismaatikolle tämän tutkielman paljastukset ovat järkyttäviä. Omasta kokemuksestanikin tiedän, että sikäli kuin keskustelun vastapuoli malttaa pysähtyä kuuntelemaan asiaa, hän usein ahdistuu. Jos pohdinta ja sisäinen dialogi etenee pidemmälle, seurauksena voi olla kokonainen uskonkriisi. Tällaista kriisiä ei kuitenkaan ole mitään syytä pelätä. Totuus kestää kyllä koettelemisen, ja se mikä ei kestä, tulee hylätä. Jatkuva koettelu on puolestaan aina tarpeen: langenneina ja turmeltuneina ihmisinä pyrimme jatkuvasti pettämään itseämme. Mutta omien käsitysten muuttaminen on usein epämiellyttävää ja tuskallista. Se vaatii nöyryyttä, jota kukaan ei saa syntymälahjaksi. Siksi kaikista kavalin petos piilee lopulta ylpeydessämme, halussamme tulla Jumalan kaltaiseksi. Siinä kuuluisassa saatanan synnissä, josta itse omatuntokin vaikenee. (s. 41)

————————