Automaattisesti päivittyvä lista blogissa julkaistuista artikkeleista

Blogin artikkeleita aihealueittain (päivitetty 26.9.2016)

Seuraavassa uusimmasta vanhimpaan artikkeliin järjestetty lista blogissa julkaistuista artikkeleista. Jostain kumman syystä uusin artikkeli jää aina puuttumaan joksikin aikaa.:

[English automatic translation done by google)

Bethelin Kris Valloton ja kolminaisuusoppi

Pulpitandpen -blogin artikkeli. Oppi Jumalan kolminaisuudesta erottaa kristinuskon kristillisperäisistä harhaopeista, joita ovat mm. jehovalaisuus ja mormonismi. Kolminaisuus on yksi kristinuskon keskeisimmistä opeista.

Seuraavassa ote artikkelista käännettynä suomeksi


Eilen (24.9) Kris Valloton julkaisi Facebookissa lainauksen Jack Taylorilta, joka on Uusapostolisen uudistuksen (New Apostolic Reformation) jäsen. (katso linkki alkuperäiseen julkaisuun, kuva alla). Hänen julkaisemansa lainaus oli

“Pyhä Henki on Jeesus ilman ihoa.”

Tämä väite poistaa erottelut Pojan ja Pyhän Hengen välillä sekä muistuttaa hyvin läheisesti modalismiksi kutsuttua harhaoppia. (Modalismiksi kutsutaan uskomusta, jonka mukaan Jumala ei ole olemassa kolmessa erillisessä persoonassa ja pysy yhtenä Jumalana, vaan sen sijaan yhtenä persoonana ja yhtenä olentona, jolla on kolme erilaista moodia tai olomuotoa, joissa hän ilmestyy eri aikoina).

Tämä ei ole ainut kerta, kun Valloton on puhunut siten, että hän on viitannut modalismiin. Tällä videolla voit nähdä Vallotonin opettamassa, että Jeesus ja Isä ovat yksi persoona, ja että Jeesus on ainoastaan ilmentymä. Oikeaoppinen näkemys on, että Jumala on kolme persoonaa, mutta kuitenkin yksi kolmiyhteinen olento.


 

Rovasti Olavi Peltola kirjoittaa helluntaikarismaattisesta liikkeestä

Rovasti Olavi Peltolan sivulta poimittua. Hyvin laaja-alainen tutkielma, joka kuvaa aikamme ilmiöitä. Seuraavassa muutama kiinnostava lainaus.

——————————————–

Oma näkemykseni kypsyi jo vuosikymmeniä sitten. Kiteytin sen aikoinani päiväkirjaani (13.8. 1979): ”Kaiken ytimessä on mielestäni jo 1960-luvun puolivälin tienoissa saamani oivallus: silloin näin, että helluntailaishenkinen kristinuskon tulkinta ei olekaan paluuta alkuseurakunnan karismaattisuuteen, vaan ovien avaamista ikivanhalle magialle ja animismille. Siis helluntailiikkeen kautta vanha pakanuus salakuljetetaan jälleen herätyskristillisyyteen. Demonit palaavat takaisin kristikuntaan. Tässä Kurt Koch on ollut profeetta ja paljastanut jotain. Kuten koko kristikunta oli harhassa satoja vuosia ennen Lutheria niin nytkin on kristikunta ajautumassa jälleen harhan valtaan! Minä en halua hurmahenkisellä tavalla olla Jeesus-keskeinen.”

 

[…]

Luther aikoinaan kirjoitti: ”Mutta maailma ei kuuntele, vaan hylkää Kristuksen ja hänen sanansa ja seuraa ja pitää suurena valaistuksia ja ilmestyksiä, jotka näyttävät olevan mahtavia ja jumalallisia, mutta jotka itse asiassa ovat saatanallisia. Olen kuullut, että turkkilaisilla on pappeja ja uskonnollisia ihmisiä, jotka päivittäin joutuvat hurmokseen. He joutuvat hengen valtaan ja makaavat jonkin aikaa maassa tiedottomina. Heti kun he ovat palanneet tajuihinsa, he puhuvat suuria ja ihmeellisiä asioita. Nämä asiat saavat kansan valtaansa, vieläpä mahtavat ihmiset luulevat niitä nähdessään, että kyseessä on erikoinen pyhyys. Isä Jumala on kuitenkin käskenyt olla kuulematta tällaisia ylöstemmattuja ja kuulemaan Poikaa. Hänessä ovat kaik­ki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä” (Luther, Laki ja evankeliumi, 68-69).

[…]

8. YLISTYS JA MUSIIKKI

Ylistysvirtaus levisi Suomeen Englannista vuosien 1980-luvun alkupuolella. Tämä myös “palvonnan“ nimellä kulkenut kokoustoiminnan muoto oli vuorovaikutustyyppistä, mukaansa tempaavaa yleisön aktivoimista, jossa tunnelmamusiikilla oli päärooli.

[…]

Musiikin tarkoitus on vain herättää tunnelma kuulijoissa ja irroittaa arkielämästä, antaa hänen vajota itseensä ja mietiskelyyn ja tietyn­laiseen tunnetilaan. Tällä tavalla ihminen avaa itsensä yliluonnollisille ilmestyksil­le. Kaiken tarkoitus on vetää kuulijat pois ajattelun alueelta yliluon­nol­liseen ja saada hänet vajoamaan lopulta itseensä, jonka hän tulkitsee vajoamiseksi Jumalaan.

Minulle taas Kristuksen seuraaminen on jatkuvaa tuskaa ja kamppailua. Usein on pimeitä aikoja ja syynä siihen on pysyvä kelvottomuuteni. Paratiisillisen tilan olemme kadottaneet. Se ilo ja valoisuus, jota saan myös kokea, on nimenomaan Jeesuksen sovituskuoleman ihmettelyä. Minunko tähteni hän tuossa kärsii? Onko hän todella minun sijaiseni? Hänkö on puolestani joka päivä täyttänyt Jumalan pyhän tahdon? Uskallan ja saan vastata siihen myöntävästi ja siinä minulle on jatkuvaa ihmettelemistä. Kuulun monen mielestä väärään “lohdutetun syntikurjuuden” luterilaisuuteen! En ole elämässäni päässyt sen pitemmälle kuin syntikurjuuteen ja suhteeni Herraan Jeesukseen määräytyy täysin tältä pohjalta.

————————————-

Viisi syytä sille, että sinun tulisi (ehkä) jättää vetovoimainen seurakunta -thegospelcoalition -blogi

Alkuperäisestä artikkelista lyhennelmä käännettynä. Wretched TV on myös tehnyt videon, jossa käsitellään artikkelia.

—————————

Vetovoimainen ei ole mielessäni synonyymi sellaiselle vetovoimalle, joka raamatullisella seurakunnalla (kristuskeskeinen, armontäyteinen, valtakunnan kutsumuksessa) yliluonnollisesti on. Vetovoimaisella tarkoitan sellaista tapaa ajatella seurakunnan palvelutehtävästä, missä on hyväksytty kulutusajattelu (konsumerismin), pragmatismi (arvo määräytyy “toimivuuden” kautta) ja moralismi. En viittaa seurakunnan tapaan järjestää jumalanpalvelus. mutta tietenkin tällä palvelutehtävän taustalla olevalla filosofialla on suuria vaikutuksia, jotka eivät pelkästään rajoitu jumalanpalveluksen näkyvään muotoon ja sen sisältöön.

 

 

1. Lavalta kuulee harvoin mitään evankeliumia muistuttavaa

Onko viikottaisen jumalanpalveluskokemuksen tärkein anti hyvä uutinen Kristuksen synnittömästä elämästä, uhrikuolemasta ja suurenmoisesta ylösnousemuksesta? Onko Kristuksesta tehty jokaisen tekstin ja aiheen sankari? Onko seurakunnan sanomassa toimijana Jeesus vai ihminen?

 

2. Ei merkityksellistä jäsenyysprosessia eikä paimenellista huolenpitoa

Vastaa seuraaviin kysymyksiin. Onko seurakunnallasi jäsenyyttä? Jos sillä on, niin onko sillä suurempaa merkitystä, kuin vapaaehtoisten sulauttaminen seurakunnan palvelutehtäviin? Onko olemassa rakennetta, joka valvoo ja välittää jäsenten tarpeista sekä ottaa vastuun heidän jatkuvasta opetuslapseuttamisestaan, ja joka käyttää seurakuntakuria, kun he tekevät syntiä kääntymättä.

3. Elämä ja opetuslapseus eivät saa merkittävää huomiota viikottaisen jumalanpalveluksen ulkopuolella

Monissa vetovoimaisissa seurakunnissa kaikki energia ja ajatukset on suunnattu viikonlopun “kokemukseen” eikä näin jää paljoa jäljelle muille kasvun ja kehityksen alueille.

4. Et ole suuressa vaikutusasemassa

On jalo ajatus haluta pysyä ja vaikuttaa vetovoimaisessa seurakunnassa evankeliumikeskeisyyttä, mutta haluan olla rehellinen ja kertoa, että se on hyvin epätodennäköistä. Mahdotonta se ei ole, mutta epätodennäköistä. Se on erityisen epätodennäköistä, jos et ole minkäänlaisessa johtavassa asemassa. Voit ajatella olevasi evankeliumin lähetystyöntekijä seurakunnassasi. Näitä ihmisiä on olemassa, mikä on surullista ja tarpeellista. Todennäköisesti sinut tullaan näkemään hajottavana ja tyytymättömänä henkilönä.

 

5. Lastesi vastaanottama opetus seurakunnassa kasvattaa heitä konsumeristisiksi moralisteiksi, joita seurakunta tällä hetkellä tavoittaa

Tämä oli käänteentekevä asia vaimolleni ja minulle. Vaikka me olimme rauhattomia ja jatkuvasti lannistuneita seurakuntamme painotuksista, niin meillä sentään oli erottelukykyä tietää, että mikä on epäraamatullista ja hyödytöntä. Tyttärillämme näin ei kuitenkaan ollut. Vaikka paikallisseurakunnalla ei ole yksistään eikä edes pääasiallisesti vastuu lasten kasvattamisesta, niin on erittäin ongelmallista, jos seurakunnan opetus on ristiriidassa sen kanssa, mitä sinä haluat heille opetettavan.

———————–

Teologiaa, teologiaa, teologiaa -Kaupunginainoakalvinisti

Kun elämästä ja jumalisuudesta keskustellaan, Raamattu määrittää kaiken. Siksi hyvän keskustelun pullonkaulana ovat huonot tai vääränlaiset argumentit:

  • Käytännön kokemuksista kumpuava argumentointi on pragmatismia. On tehty tietyllä tavalla ja saavutettu tuloksia. Argumentaatiotyyppi ei kelpaa, koska Raamatun mukaan voidaan myös tehdä Jumalan silmissä oikein ja menettää siitä hyvästä Kristuksen tähden kaikki, joutua kärsimään ja päästä hengestään. Pragmatismi on allerginen kärsimykselle.
  • Henkilökohtaisista kokemuksista kumpuava argumentointi on subjektivismia. Kukaan ei voi mitenkään objektiivisesti vahvistaa subjektiivisia kokemuksia. Ihmisillä on tapana liioitella, värittää ja jopa valehdella. Siksi ne ovat kelvottomia argumentteja.
  • Henkilökohtaisista tunteista kumpuavava argumentointi on emotionalismia. Emme pidä epämiellyttävistä totuuksista, mutta ne ovat totuuksia. Samoin meillä on taipumus ihastua miellyttäviin valheisiin, mutta ne ovat valheita. Syntiinlankeemuksen seurauksena tunteemmekin niskoittelevat Jumalan Sanaa vastaan. Siksi tunneargumentit eivät kelpaa.
  • Väärien asioiden perusteleminen väärin väärillä raamatunpaikoilla on huonoa teologiaa. Sille voidaan tehdä jotakin: opetuslapseuttaa ja kouluttaa osana paikallisseurakunnan vakituista kokoontumista. Syytäkin olisi, sillä muuten Jumalan kansa tuhoutuu tiedon puutteen tähden (Hoos. 4:6).

Source: Teologiaa, teologiaa, teologiaa

Tarvitsemme tasokkaampaa teologista keskustelua -Kaupunginainoakalvinisti

“Rimpeläinen ja Lappalainen ovat itse luoneet keskustelukulttuurista olkinuken. Ongelma ei ole siellä, missä he väittävät. Inttämisestä on kyse silloin, kun esimerkiksi Raamatulla perusteleva yrittää vakuuttaa tunneargumentilla perustelevaa. Tällöin keskustelijat ovat eri tasoilla, eikä keskustelu voi koskaan olla hedelmällistä, koska kumpikin kokee puhuvansa seinälle. Ainut oikea ratkaisu on tasonnosto keskustelussa, eikä suinkaan rimanlasku. Keskustelua tulee käydä raamatullisin argumentein, vastapuolta kuunnellen, välttelemättä aiheita, antamatta periksi ja väistelemättä. Aina kun kaksi osapuolta on eri mieltä jostakin, he ovat omasta mielestään oikeassa ja toinen osapuoli on siten automaattisesti väärässä. Siitä on turha loukkaantua. Yhteiskunnallisen kehityksen ottaminen mittakepiksi sille, mihin suuntaan seurakunnan tulisi edetä ihan missä tahansa asiassa, on pahimman luokan virhe. Raamatun tulee olla ainoa totuuden standardi.”

Source: Tarvitsemme tasokkaampaa teologista keskustelua

Raamatullinen seurakunta -konferenssin live- & taltiointivideot saatavilla

agape2

Agape International Baptist Churchin järjestämästä konferenssista on saatavilla videomateriaalia.

Tähän mennessä julkaistujen opetusten teemat

I. THE NATURE OF THE CHURCH (1T IM 3.15)

II. THE PURPOSE OF THE CHURCH (EPH 3.21)

III. THE CALLING OF THE CHURCH (1P T 1.13-16)

IV. THE MARK OF THE CHURCH (JOHN 13.34-35)

V. THE RULE OF THE CHURCH (2T IM 3.14-17)

VI. THE DELIGHT OF THE CHURCH (1P T 1.8)

VII. THE MISSION OF THE CHURCH (M T 28.18-20)

VIII. THE DESTINY OF THE CHURCH (EPH 5.25-27)